A.J. Sjögrenin seuran 30-vuotisjuhla järjestetään Iitin lukion juhlasalissa Kausalassa, Anttilantie 2, torstaina 11. marraskuuta 2021 klo 17.30 – 20.00.

A.J. Sjögrenin seuran 30-vuotisjuhla järjestetään Iitin lukion juhlasalissa Kausalassa, Anttilantie 2, torstaina 11. marraskuuta 2021 klo 17.30 – 20.00.

A.J. Sjögren

OHJELMA

Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

17.30 Kakkukahvit, Virpin Keittiö
18.00 Juhlan avaus, Samuel Helinevan pianoesitys
18.10 Sanojen liike, Sjögren ja Iitin haaste -esitelmä, Heli Rantala Turun yliopisto
18.35 A.J. Sjögrenin seuran 30-vuotishistoriikki julkaistaan, Marja Pullinen, Ritva Mäkelä-Kurtto ja Mailis Alaharju
19.00 Kerttu Ikosen ja Susanna Vesan lauluesitys musiikin opettaja Milla Pohjolan johdolla
19.10 Kirjoja ja taas kirjoja. Esitelmä A. J. Sjögrenin ylioppilasvuosista Turussa, Jukka Sarjala, Turun yliopisto
19.35 A.J. Sjögren muistetaan yhä Pohjois-Ossetiassa, seuran pj. Jaakko Helminen
19.55 Päätössanat, rehtori Ari Toropainen, Iitin lukio

A.J. Sjögrenin Seura on perustettu vuonna 1991 tekemään tunnetuksi iittiläissyntyisen tutkimusmatkailijan ja tiedemiehen A.J. Sjögrenin elämäntyötä.

Seura on järjestänyt yhteistyössä Kymenlaakson kesäyliopiston ja Iitin kunnan kanssa prof. Michael Branchin johtamia kansainvälisiä ja kansallisia seminaareja näinä merkkivuosina:

Sjögrenin syntymän 200-vuotisjuhlavuonna 1994 (Identity and the  Writing of National Histories in the North-East Baltic Region).

Uuden Kalevalan juhlavuonna 1999 (Kalevalainen kulttuuri, A. J. Sjögren ja perinnetutkimus).

Seuran 10-vuotispäivän juhlistamiseksi 2001 Tutkijaseminaari aiheesta: Sjögrenin julkistamaton jäämistö aikansa näkökulmasta ja sen merkitys nykytutkijoille.

Michael Branchin johtama II kansainvälinen A. J. Sjögrenin muistokonferenssi 2006 (Research and Identity, non-Russian Peoples in the Russian Empire 1800-1855) Kouvolassa 14. – 17.6.2006. Alustajina puolensataa tiedemiestä ja tutkijaa 13:sta maasta Venäjän Siperiasta Yhdysvaltoihin.

Seuran 20-vuotisjuhlien aikana 2011 luentoja liiviläisaiheista: A.J. Sjögren liivin kielen ja kulttuurin tutkijana. Ja mitä liiviläisille sen jälkeen on tapahtunut?

Seura on tehnyt myös opinto- ja tutustumismatkoja A. J. Sjögrenin jalanjäljille Pietariin ja sen Tiedeakatemiaan, Tarton yliopistoon Viroon ja Latvian Kuurinmaalle, jossa Sjögren ensimmäisenä tiedemiehenä 1846 tutki liiviläisten kieltä ja tapoja. Ja kaksi retkeä Sjögrenin identifioimien vepsäläisten asuinalueille vepsäläisen Leo Baskinin johdolla sekä matkaamalla nuoren Sjögrenin opintietä seuraten Loviisaan, Porvoosen ja Turkuun ennen hänen siirtymistään Pietariin.

Myös Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta on löytynyt Sjögrenin jalanjälkiä hänen ensimmäisen pitkän tutkimusmatkansa alkuvuosilta 1824 – 1825.

Seura on vuosien varrella jakanut myös stipendejä tukeakseen Sjögreniin liittyvää tutkimustoimintaa. Varoja on koottu pääasiassa jäsenmaksuilla, kesäkahvilanpidon talkoilla ja lahjoituksilla. Myös Iitin yläasteen ja lukion oppilaita on kannustettu tutkijan tielle ja kirjoitelmien tekoon.

Anders Sjögrenin muistokivi sijaitsee Iitin Sitikkalan kyläalueella ja Seuran hankkima muistomerkki Iitin kirkonkylässä vastapäätä kirkkoa. Pohjois-Ossetian suurimmassa Vladikavkazin kaupungissa Sjögrenin kunniaksi on jopa nimetty katu.

A.J. Sjögrenin seuran 30-vuotisjuhla järjestetään Iitin lukion juhlasalissa Kausalassa, Anttilantie 2, torstaina 11. marraskuuta 2021 klo 17.30 – 20.00. 1

Venäjän suomensukuisten kielten ja kansojen historian ja Kaukasuksen alueen osseetin kielen tutkijapioneerin sekä Pietarin Tiedeakatemian jäsenen, museonjohtaja Anders Sjögrenin elämäntyötä tutkitaan yhä väitöskirjatasolla

Iitin Sitikkalassa syntynyt ja lapsuusvuodet kasvanut suutarinpoika Anders Johan Sjögren (1794-1855) havaittiin jo varhaisvuosinaan poikkeuksellisen lahjakkaaksi pojaksi. Kun hän oli oppinut tarpeeksi ruotsinkieltä, hänet ilmoitettiin Iitin kirkon kappalaisten ja mm. Iitin kirkkoherran rahallisella tuella 1803 oppilaaksi Loviisan triviaalikouluun, jonne hän matkusti ja palasi loma-ajoiksi kotiin Iittiin useimmiten isänsä saattamana.

Loviisasta hän siirtyi Porvoon lukion oppilaaksi Venäjän keisari Aleksanteri I:n koolle kutsumien Porvoon valtiopäivien järjestämisen ja Suomen autonomian alkamisen aikaan 1809. Porvoossa hän rahoitti opintojaan myös nuorena kotiopettajana ja suoritti ylioppilastutkinnon 1813.

Porvoon vuosiensa jatkoksi Sjögren aloitti yliopisto-opinnot Turun akatemiassa ja suoritti 1819 maisterin- ja tohtorintutkinnot pääaineinaan kreikkalainen, roomalainen ja itämainen kirjallisuus sekä opinhistoria. Jo silloin Sjögreniä voitiin luonnehtia kielineroksi. Hän ehti toimia vuoden ajan myös akatemian kirjaston ylimääräisenä amanuenssina ennen siirtymistään 1820 Pietariin piispa Zacharias Cygnaeuksen perheen kotiopettajaksi ja päätyen lopulta tukijansa kreivi Nikolai Rumtjantsevin kirjastonhoitajaksi 1823.

Viiden vuoden tutkimusmatka Aunuksen ja Vienan Karjalaan, Pohjois-Venäjälle sekä mm. Uralin länsilaidan syrjäänien asuinsijoille ja Volgan varteen Kazaniin

Seuraavana vuonna Sjögren lähti keisari Aleksanteri I:n 6000 ruplan apurahan turvin 12000 kilometrin pituiselle ja yli viisi vuotta kestäneelle tutkimusmatkalle Aunuksen Karjalan suomensukuisten vepsäläisalueiden kautta Lappiin ja sieltä Kuolan niemimaalle ja idemmäksi Pohjois-Venäjälle suomensukuisten komien eli syrjäänien asuinalueille. Sjögren tallensi tietoutta jokaisen alueen puhutuista kielistä, kansanrunoudesta ja kulttuurista kiertäen ennen Pietariin paluutaan myös Ural-vuoriston länsipuolisella Permin alueella ja tataarien perustaman Kazanin seudulla Volga-joen varressa. Suurin osa matkasta taittui ratsastamalla.

Jo aiemmin Sjögren oli tutkinut Pietarin etelä- ja lounaispuolisen Inkerinmaan 1810-luvun alkuperältään suomensukuisten vatjalaisten sekä Savosta ja Karjalan Kannakselta heitä myöhemmin Inkeriin saapuneen väestön puhumankielen etymologista taustaa ja kuullut mm. kalevalaiseen runomittaan sanoitettuja lauluja.

Viiden vuoden matkan tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen Sjögren nimitettiin Pietarin tiedeakatemian Venäjän historian apulaisprofessoriksi 1831 ja vähän myöhemmin ylimääräiseksi akateemikoksi. Hän lähetti löytämistään suomalais-ugrilaisista runonlaulualueista tietoja myös häntä nuoremmalle Elias Lönnrotille. He kävivät keskenään monivuotista kirjeenvaihtoa ja tapasivat toisensa 1834.

Kaukasialaisen osseetin kielen kieliopin ja sanakirjan laatimisella Ossetian kansan kansalliseksi suurmieheksi

Seuraavaksi Sjögren matkusti Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä sijaitseville Kaukasus-vuoriston alueille ja perehtyi siellä vuosina 1835-1838 osseetin kielen lisäksi georgian kieleen, tsherkessin kieleen ja Krimin tataarien kieleen.

Vuoristoilmastoon hakeutumisen ajateltiin parantavan samalla hänen Pietarissa heikentynyttä terveyttään. Kaukasuksen matkan kansainvälisesti huomatuimmaksi tieteelliseksi saavutukseksi nousivat Sjögrenin työstämät indoiranilaisiin kieliin kuuluvan osseetin kielen kielioppi ja sanakirja 1844.

Hänestä tuli niiden myötä osseettien kansallisen kulttuurin tärkeimpiä henkilöitä, jonka tekemää työtä esitellään yhä kouluopetuksessa ja mm. hänen muistoaan vaalivilla näyttelyillä Venäjän federaation Pohjois-Ossetia-Alanian osatasavallassa ja sen pääkaupungissa Vladikavkazissa. Samaa kieltä puhutaan myös Pohjois-Ossetian eteläpuolella Georgian pohjoisen rajaseudun kiistellyn ja viimeisten 30 vuoden aikana sotatoimiakin kokeneen Etelä-Ossetian alueella.

A.J. Sjögren

Pietarin Kansatieteellisen museon johtajaksi 1845

Sjögrenin työuran arvostus kohosi Pietarissa huippuunsa 1840-luvulla. Hänet nimitettiin suomensukuisten ja kaukasialaisten kansanheimojen lingvistiikan ja etnografian akateemikoksi 1844, ja hänen johdollaan käynnistettiin Pietarin Tiedeakatemian kansatieteellisen museon toiminta 1845. Samana vuonna hän sai valtioneuvoksen arvonimen. Sjögren toimi Kansatieteellisen museon johtajana kuolemaansa saakka kymmenen vuoden ajan.

Myöhemmälle suomensukuisten kielten tutkimukselle Sjögrenin suuriarvoinen merkitys konkretisoitui mm. hänen mahdollisuuksistaan saada suomalaistenkin tutkijoiden käyttöön venäläisiä arkistoja ja osaksi myös hänen kiinnostuksestaan kerätä runsaasti tietoutta tutkimiensa kielten paikkojen ja henkilöiden nimistöstä. Myöhemmin nimistöntutkimuksesta kehittyi erillinen tieteenlaji onomastiikka.

Viimeiset kenttätyöretkensä Sjögren suuntasi Liivin- ja Kuurinmaalle Baltiaan 1846 ja 1852. Kahden kesän ajalta koostuneista tiedoista rakentui mm. liivin kielen kielioppi. Sjögren kehitti jo 1820-luvulla monitieteisen tutkimusmetodin, jossa hän käytti kansatieteen, historian, kielitieteen ja onomastiikan tutkimusmenetelmiä yhteen sovittaen. Sjögrenin työmetodista alkoi Suomessa näiden oppiaineiden itsenäinen kehitys.

Anders Sjögrenin päiväkirjat julkaistiin Kansalliskirjaston sivujen kautta 19.5.2020 ja fil.tri Päivi Laineen väitöstyö syyskuulta 2020 kertoo Sjögrenin Pietarin työtehtävistä

Sjögren jätti opiskeluvuosistaan, aatteellisesta ja ammatillisesta toiminnastaan, perhe-elämästään ja elinaikansa tiedemaailman ilmiöistä ja henkilöistä jälkipolville valtavan tietopankin kirjoittamalla vuodesta 1806 alkaen käytännössä joka päivä kirjauksia päiväkirjaansa kuolemaansa saakka. Yhteensä päiväkirjojen sivuja kertyi yli 8000.

Michael Branchin, Esko Häklin ja Marja Leinosen toimittama päiväkirjojen koostamishanke käynnistyi prof. Michael Branchiin aloitteeesta vuonna 2002 mm. Jenny ja Antti Wihurin rahaston, Alfred Kordelinin säätiön, Niilo Helanderin säätiön, Suomen kulttuurirahaston sekä Leverhulme Trustin taloudellisella tuella.

Julkaisu on saatavilla Kansalliskirjaston Doria-palvelussa.

A.J. Sjögrenin seura on perustamisestaan lähtien saanut tukeutua Lontoon yliopiston Itä-Euroopan osaston (School of Slavonic and East-European Studies) johtajana toimineen professori Michael Branchin aloitteellisuuteen ja asiantuntemukseen. 

Branchin oma väitöskirja Anders Sjögrenistä valmistui jo 1960-luvulla.

Fil.tri Päivi Laineen väitöstyö Tampereen yliopistolle syyskuussa 2020 kohdentui Sjögrenin Pietarissa 1820-1855 tekemään työuraan ja merkitykseen suomalaiselle kansatieteen, kansanrunouden ja kielten tutkimukselle ja tuon työn kohtaamaan kaksijakoiseen suhtautumistapaan.

Autonomisessa Suomessa Sjögreniä leimattiin J.V. Snellmanin johdolla venäläis-mieliseksi, koska Sjögren teki työtään Pietarissa keisarihallinnon ytimessä – ja keisari Nikolai I:n virkamiehet epäilivät suomalaissyntyisen Sjögrenin toimivan Venäjän keskushallinnon vastaisesti keisarikunnan vähemmistökansojen alkuperäiskieliä ja kulttuuriperinteitä esiin nostaessaan.

Sjögrenin päiväkirjoista käy selvästi ilmi, että hän oli Turun akatemian vuosistaan lähtien maamme kansallisuusaatteen aktiivinen kannattaja, jota ohjasi Henrik Gabriel Porthanin, suomalaisen historiankirjoituksen ”isän” ja Sjögrenin edeltäjän Turun akatemian kirjastonhoitajana Turussa herättämä innostus kansallisesta ja samalla Euroopankin maiden sivistyksestä ja kulttuuriperinteistä.

Taitavasti toimien Sjögren mahdollisti Pietarista käsin myös Viron kansallismielisiä tutkijoita, mm. F.R. Kreutzwaldia ja F.J. Wiedemannia, saamaan työnsä julkaistuiksi.

Päivi Laineen väitöskirja Suutarinpojasta Venäjäntiedeakatemian akateemikoksi, A. J. Sjögrenin ura Pietarissa 1820 – 1855 löytyy netistä luettavaksi osoitteesta https://trepo.tuni.fi/handle/10024/122921

Linkki vie väitöskirjan esittelysivulle, jonka vasemmalla puolella sinisen kansikuvan alla lukee Avaa tiedosto. Siitä jatkaen väitöskirja avautuu luettavaksi. Kirjassa on liitteineen ja karttoineen kaikkiaan 262 sivua. Siitä löytyvät myös väitöksen tiivistelmä ja englanninkielinen yhteenveto.

Käyttämäni lähteet: A.J. Sjögrenin Seuran kotisivuilla julkaistut artikkelit ja SKS:n 1955 julkaisema, A.J. Sjögrenin päiväkirjan sisältämistä teksteistä suomennettu 263-sivuinen kirja Tutkijan tieni, suomentaja Aulis J. Joki.

Pekka Hyvärinen


Share on facebook
Share on twitter