Arboretum Mustila ja Mustilan kartanoalue sijaitsevat Elimäen Kirkonkylän länsilaidalla Loviisan Koskenkylän ja Kouvolan välisen Valtatie 6:n ja siltä risteävän Länsi-Kymen Kulttuuritien reitin varressa.
Kartanon yhteyteen perustettu puulajipuisto on maamme vanhin ja kooltaan sekä lajike-määriltään suurin arboretum. Sen perustaja oli kartanon isäntä, geologi ja dendrologi, todellinen valtioneuvos Axel Fredrik Tigerstedt.
120 hehtaarin laajuisella puistoalueella kasvaa yli 100 havupuulajiketta ja yli 200 lehtipuulajiketta lähes kaikilta mantereilta. Suurimmat puut ovat 40 metrin korkuisia. Lisäksi metsäpuistossa kasvaa lukuisia koristepensas- ja perennalajeja. Erityisen tunnettu Mustila on laajoista alppiruusu- ja atsaleametsiköistään sekä pitkistä puuvartisista köynnöksistään.
Lähes kaikki kasvit on merkitty nimikyltein ja lajiesittelyillä, ja metsäpuiston 1,5 -3 km:n pituiset pääreitit ovat esteettömiä ja varustettu istuinpenkeillä.
Joka kesä arboretumiin syntyy tuhansien kukkien, eksoottisten havupuiden ja eteeristen kasvien muodostama tuoksuva satumetsä. Alkukesällä puistossa pesivät linnutkin laulavat kävijöiden iloksi lähes tauotta. Kävelyreiteillä kaikki näkevät myös useita Mustilan kartanon vanhoja asuinrakennuksia ja pihapuutarhoja.
Puistossa on myös korkeiden serbiankuusien reunustama Metsäkirkko, suojakatoksin varustettu taukopaikka/tapahtuma-aukio ja kymmeniä puuveistoksia esittelevä veistospolku.
Kesäkaudella 1.5.-30.9. kävijät ovat tervetulleita arboretumiin joka päivä klo 8-21. Talvellakin voi puistossa vierailla päivänvalossa. Arboretumin yhteydessä yleisöä palvelevat myös Mustilan kartanoyhtymän puutarhamyymälä, kahvila Piika & Renki, Mustila Viinin viinitupa ja -puoti sekä Arboretumin kesäkahvila ja taimimyynti.
Mustilan kartanon sukuhistoriaa ja Arboretum Mustilan vaiheet
Vuonna 1901 Mustilan osittain peri äidiltään ja osittain lunasti sisaruksiltaan geologi ja dendrologian eli puutieteen innokas harrastaja ja Arboretum Mustilan perustaja, valtioneuvos Axel Fredrik Tigerstedt (1860–1926), jonka äiti oli loviisalais-elimäkeläistä af Forsellesin sukua.
Suvun kantaisä, Loviisan ensimmäinen pormestari ja sittemmin kauppaneuvos Jacob af Forselles (1696-1768) oli alun perin nuori haminalainen kauppias ja 1710-luvun isonvihan venäläismiehityksen ajalta ’Sissi-Jaakkona’ Kymenlaaksossa tunnettu Jakob Forsell.
Hän siirtyi asumaan 1740-luvun alun Hattujen sodan aikana Ruotsin puoleiselle Kymijoen länsirannalle ja sai Tukholmasta 1743 luvan ostaa liikekumppaninsa kanssa Ahvenkosken haaran alajuoksulta venäläisten tuhoaman ahjopajan ja elvyttää ja laajentaa sen toimintaa vastaamaan Helsingin Suomenlinnan saarten ja Loviisan linnoitusten rakentamistöiden tarpeisiin ja samalla kehittää merenrannan Ahvenkosken ja Loviisan kauppasatamien liiketoimintoja.
Forsell valittiin porvarissäädyn edustajana myös useita kertoja Ruotsin valtiopäiville, ja ajan myötä hän saavutti suorastaan rajaruhtinaan aseman, jonka omistukseen siirtyi mm. Suomen suurimpia sahoja, kauppayhtiöitä ja maatiloja, esimerkiksi Elimäeltä Ruotsin muuttaneen Fabian Casimir Wreden hänelle myymä 10 000 hehtaarin suuruinen Peippolan rälssikartano yli 500 000 kuparitaalerin kauppahinnasta.
Peippolan maa-alaan kuuluivat myös Moision ja Mustilan silloiset karjakartanot nykyisen Elimäen kirkonkylän molemmin puolin. Jotta maakauppa saatiin mahdolliseksi, kauppaneuvos Forsell aateloitiin ennen Peippolan kartanon ostoa vuonna 1767 nimellä Jacob af Forselles. Hän kuoli jo seuraavana vuonna ja on haudattu rakennuttamaansa hautaholviin Elimäen kirkkoon.
Mustilan karjakartanon muutos asuinkartanoksi tapahtui lähes yhdenmukaisesti Moision kartanon syntyvaiheiden kanssa. Jacob af Forsellesin pojalla, sotaneuvos Jacob af Forselles nuoremmalla, oli kolme poikaa, joista vanhin, Svean hovioikeuden ensimmäisenä sihteerinä pitkään Tukholmassa työskennellyt Pehr af Forselles sai Peippolan kartanon keskialueet.
Mustilan asuinkartanon rakentajaksi asettui sotaneuvoksen keskimmäinen poika Berndt Ludvig af Forselles, ja Moision kartanon päärakennuksen rakennuttajana ja myöhemmin Elimäen Villikkalan kartanonkin isäntänä toimi veljessarjan kuopus, majuri Fredrik Johan af Forselles.
Mustilan 2-kerroksinen pintarapattu päärakennus tuhoutui 1950-luvulla, mutta tilan alueella on vielä useita käytössä olevia muita vanhoja asuinrakennuksia pihapuutarhoineen.
Arboretumin toiminnan alkuvuodet ja kehitys 1900-luvulla
Ensimmäiset metsänistutukset Kotikunnaalle tehtiin 1902 kotimaisella kuusella, ja vuonna 1908 istutettiin ensimmäiset ulkomaisten puulajien havupuumetsiköt käyttäen siemenistä kasvatettuja 4- tai 6-vuotiaita taimia.
Jätettyään virkansa Suomen suuriruhtinaskunnan teollisuushallituksen yli-intendenttinä vuonna 1917 A. F. Tigerstedt asettui perheineen pysyvästi Mustilaan ja omistautui loppuelämänsä ajaksi täysin tilansa ja arboretuminsa rakentamiseen. Vuonna 1922 hän julkaisi puulajikokeitaan käsittelevän, eloisasti kirjoitetun ja seikkaperäisen teoksen Mustilan Kotikunnas I: Havupuut.
Lehtipuiden koeistutuksia oli tehty vähemmän, lähinnä arboretumin etelä- ja kaakkoisosissa, sillä Tigerstedt näki havupuiden merkityksen suurempana. Lehtipuita käsittelevä tietoteoksen toinen osa jäi keskeneräiseksi hänen voimiensa ehtyessä 1926.
A.F. Tigerstedtin vanhin poika Carl Gustav Tigerstedt (1886–1957), oli tullut isänsä avuksi noin v. 1910 ja jatkoi työtä tämän kuoltua. Koetoiminta laajeni koristepuihin ja -pensaisiin, ja 1920- ja 1930-luvuilla rakennettiin englantilaisten ja skotlantilaisten metsäpuutarhojen esikuvien pohjalta ”puutarhataiteen kokeilualueeksi” Alppiruusulaakso, ja sen jatkoksi 1940-luvulla Terassi.
1930-luvun alussa käynnistyi myös Mustilan kaupallinen taimitarhatoiminta. Havupuumetsiköiden istutusta jatkettiin ja niiden perustamisessa ja seurannassa tehtiin tiivistä yhteistyötä vastaperustetun Metsäntutkimuslaitoksen kanssa.
C. G. Tigerstedtin kuoltua 1957 Mustila siirtyi hänen pojilleen. Axel Tigerstedt (1930–2010) teki elämäntyönsä Mustilan kartanon isäntänä, nuoremman veljen Peter M. A. Tigerstedtin (s. 1936) työskennellessä kasvinjalostuksen professorina Helsingin yliopistossa 1970–2000.
Vuonna 1972 yliopistolla käynnistyi hänen aloitteestaan talvenkestävien alppiruusujen jalostus. Jalostustyön pohjana olivat Mustilassa vuosikymmenten aikana kestäviksi havaitut lajit ja hybridit.
Mustilan kotikunnas-säätiö ja arboretumin nykytilanne
Arboretumin jatkuvuuden turvaamiseksi veljekset perustivat vuonna 1983 Mustilan kotikunnas-säätiön, jolle arboretum kokonaisuudessaan lahjoitettiin. Mustilan kartano siirtyi tuolloin seuraavalle sukupolvelle, Axel Tigerstedtin siirtyessä säätiön toiminnanjohtajaksi vuoteen 2000 asti, jolloin hänen seuraajakseen valittiin arboretumissa säätiön perustamisesta lähtien työskennellyt metsänhoitaja Jukka Reinikainen.
Säätiön perustamisen jälkeen käynnistyi vähitellen uusien koeistutusten rakentaminen, aluksi lähinnä Metsäntutkimuslaitokselta ja Helsingin yliopiston atsaleajalostusprojektista saadulla aineistolla, mutta pian aloitettiin myös omatoiminen siementen keruu ja tuonti sekä taimikasvatus.
Vuodesta 1989 ylläpidettyyn siemenrekisteriin kirjataan vuosittain viitisensataa siemenerää, joista osa on kerätty kotimaasta, osa hankittu ulkomailta omilla siemenkeruumatkoilla sekä kansainvälisten kontaktien kautta. Koetoiminta painottuu nykyisin koristekasveiksi sopivien, talvenkestävien luonnonkasvien etsimiseen ja testaamiseen.
Arboretumista on myös tullut korvaamaton geenipankki, jonne vuosikymmenien mittaan sopeutuneilla kasveilla olisi paljon annettavaa suomalaiselle julkiselle ja yksityiselle puutarhataiteelle ja viherrakentamiselle.
Säätiö on kehittänyt myös arboretumin opetus- ja virkistyskäyttöä. Arboretumin suosio luontoretkien ja teemoitettujen tapahtumapäivien kohteena on kasvanut vuosi vuodelta. Vierailijoita saapuu sekä kotimaasta että ulkomailta. Missään muualla ei kasva yhtä monipuolista kasvilajistoa yhtä vaativissa pohjoisissa olosuhteissa.
Vuoden kulttuurimaiseman valintakriteerit
- Historialtaan kiinnostava/arvokas kulttuurimaisema tai luontonähtävyys ajotien varressa tai lyhyen sivutie-/ kävelypolkuyhteyden päässä
- Pysähdys-/pysäköintimahdollisuus autoille
- Opasteita/infomateriaalia kävijöille
- Kulttuurinen merkitys alueellaan
- Matkailullinen vaikutus alueelleen