Näkymä Ravintola Patruunan Pytingin sisäsaleista. Kuva: Pekka Hyvärinen
Verlan tehdaskylän pysäköintialue on täyttynyt satojen kävijöiden autoista Juhannuksen jälkeisen viikon jokaisena päivänä, kun vuodesta 2007 saakka yleisöltä suljettuna ollut juhlava 1880-luvun uusrenessanssin tyylipiirteitä omaava suuri puurakennus avattiin lähes 2,5 vuoden peruskunnostuksen sekä sisäpintojen entisöinnin ja salien kalustamisen jälkeen uuteen käyttöön.
Rakennuksen suunnitteli viipurilaisen Dippellin kauppiassuvun Saksan Hannoverissa arkkitehdiksi 1876 valmistunut Eduard Dippell, josta tuli konsuliveljensä Wilhelm Dippellin kuoltua 1906 myös Ab Werla Träsliperi och Pappfabrik -yhtiön pääosakas.
Eduard Dippell suunnitteli myös Verlan nykyiset punatiiliset 1890-luvun tehdasrakennukset ja vaaleasta maasälpätiilestä 1902 rakennetun Makasiinin.
Maamme itsenäistymisen jälkeen yhtiön perustajien jälkeläisistä ei tullut kovin pitkäaikaisia tehtaan omistajia, vaan he myivät Verlan tehtaan 1920 Etelä-Savon Hirvensalmella sellu- ja paperitehtaan omistaneelle Kissakoski Oy:lle, jonka Kymi-yhtiö osti 1922.
Hiomakonetta lukuun ottamatta kaikki muut Verlan koneet sähköistettiin 1920-luvulla rakennetun Verlankosken vesivoimalaitoksen sähköllä. Ja uusi hiomakone kaksinkertaisti tehtaan puuhiokkeen tuotannon. Keskimääräinen vuosituotanto oli noin 2000 tonnia pahvia ja yhtä paljon myyntihioketta.
Enimmillään Verlan tehtaassa työskenteli 150 henkilöä. Lopulta lähes 90 vuotta toiminut Verlan puuhiomo ja pahvitehdas suljettiin kesällä 1964. Neljän metrin pituiset kuusitukit nostettiin kosken alapuolisesta vedestä hevoskierron avulla vielä tehtaan viimeisenäkin työpäivänä 18.07.1964.
Pahvitehtaan ovet avautuivat jälleen 1972, kun Verlasta tehtiin maamme ensimmäinen tehdasmuseo. Suomen metsäteollisen historian puuhiomojen ja pahvin valmistuksen varhaisvaiheiden esittelyyn Verla oli loistava kohde, sillä tehtaan työtilat, koneet, rakennukset ja ympäristö olivat säilyneet kutakuinkin alkuperäisessä 1900-luvun alun muodossaan.
Unescon Maailmanperintökohteen statuksen Verlan tehdasmuseo sai 1996.
Patruunan Pytingin sisätiloista suurin osa ravintolakäytössä
Useimmat rakennuksen sisäsalit on kalustettu ja sisustettu ravintolakäyttöön sopiviksi. Asiakkaat voivat valita ruokailua varten itselleen mieluisimman salin ja tutustua talon alakerran saleihin niiden läpi kulkien.
Ryhmillä ja esim. kahvitusasiakkailla on käytettävissä talon eteläpäädyssä sijaitseva suurin huonetila, ja koskenpuoleisen talonpäädyn yläkerrassa on erillinen nykytekniikalla varustettu huonetila kokous- ja yksityistilaisuuksille.
Lisäksi Ravintola-asiakkaiden käytössä on Pytingin sisäpihan puoleinen terassi ja sen edustan nurmikolla olevat sirot puutarhapöydät tuoleineen. Ja WC-tilat on rakennettu Pytingin eteläpäädyn ovelta alkavan keskikäytävän varteen.
Ravintola Patruunan Pytingin yrittäjäpariskunnan Annika Kankkonen toivottaa talon fasadin keskiovesta eli Verlan P-alueen puolelta ravintolaan saapuvat kävijät tervetulleiksi ja ohjaa heidät pöytiin. Avopuoliso Mika Paalanen vastaa puolestaan keittiöstä.
Museon pääsylippukassan ja neuvonnan kulkuovi on nyt sijoitettu Pytingin koskenpuoleiseen päätyyn
Verlan tehdasmuseon pääsyliput ostetaan ja museon opastuskierrokset alkavat nyt eri kohdista tehdaskylää kuin ennen Pytingin avaamista yleisölle.
Autojen P-alueilta saavuttaessa kävellään Patruunan Pytingin edestä talon koskenpuoleisen, vuonna 1898 valmistuneen tornimaisen talonpäädyn ulko-ovelle ja sen porraseteisen läpi ensimmäisen huoneen lipputiskin ääreen.
Tornipäädyn kulkuovelle ohjataan kävijöitä myös näkyvällä ulkokyltillä. Ja liikuntaesteisillä kävijöillä on käytettävissään Pytingin toisen päädyn ulko-ovi.
Tehdasmuseon opastuskierroksille lähdetään entiseen tapaan määrätunnein oppaan johdolla, mutta ei punatiilisten tehdasrakennusten keskeltä, vaan Pytingin tornipäädyn viereisen vesikanaalirannan puistoväylältä.
Makasiinikahvila palvelee Verlan kävijöitä entiseen tapaan, samoin 3 käsityömyymälää ja niiden viereinen yleisö-wc
Museokierroksen lisäksi UPM:n ylläpitämässä Maailmanperintökohde Verlassa on useilla opastetauluilla teemoitetut kaksi kävelyreittiä omatoimiretkeilyä varten:
Historiapolku tehdaskylän länsirannan puoleisten tärkeimpien rakennusten ja kosken yläjuoksun vastarannan tuhansia vuosia vanhan kalliomaalauksen katsomiseen rakennetun laiturin kohdalla, sekä
Metsätietopolku tehtaan työväen entisten punamultamaalilla maalattujen asuinmökkien jälkeiseltä itärannan hiekkatieosuuden P-alueelta alkava kävelyreitti erilaisissa metsäluontotyypeissä ja samalla kosken yläpuolisella
kauniin järvimaiseman ranta-alueella.
Pitempikestoinenkin vierailu on mahdollista varaamalla 23 hehtaarin kokoisella Maailmanperintökohteen alueella sijaitsevista edellä mainituista mökeistä tai kolmesta uudemmastakin rantamökistä tehdasmuseon neuvonnan kautta
majoituksen.
Tehdaskylän keskellä asiakkaita palvelevat myös Makasiinikahvila ja runsaalla käsityötarjonnalla varustetut kolme kesämyymälää.
Teksti ja kuvat: Pekka Hyvärinen
