Verlan Patruunan Pytinki, Kuva: Lassi Kujala
UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1996 nimetty Verlan puuhiomo- ja pahvitehdasmuseo sekä suojellun tehdasalueen kesäpalvelut sulkeutuvat jälleen talven ajaksi. Kesäkauden viimeinen avoinna olon päivä on ensi sunnuntai 1. lokakuuta.
Tehdaskylän talvikäyttöiset lomamökit ovat vuokrattavissa kuitenkin läpi vuoden. Ja syysruskan värittämille sekä lumen kaunistamille Verlankosken rannoille voi tehdä antoisan päiväretkenkin.
Lumoavan kulttuurimaiseman kyläraitti ja opastekyltein merkityt tehdasalueen polut ja vastarannan metsätietopolku sopivat hyvin myös luontokävelyä varten.
Osa koskiuomasta pysyy näet sulana kovimmilla pakkasillakin. Siksi virrassa voi jopa päivittäin nähdä mm. talvehtivia vesilintuja tai vaikka saukkoja ja samalla nauttia valon heijastuksista vedenpinnassa.
Ja koskenniskan itärannalla, autojen pysäköintialueen vastapäisen rantakallion pystyseinämässä, voi sulan maan aikana nähdä arvioidusti noin 7000 vuoden ikäisen kalliomaalauksen. Se on käsinmaalattu muinainen viesti nykyajallemme.
Tehdasmuseon sekä koko Maailmanperintökohdealueen ja sen kymmenet vanhat rakennukset omistaa ja niitä kunnostaa ja ylläpitää UPM-Kymmene Oyj.
Ensimmäisen puuhiomon toiminta käynnistyi 1872, ja vuodesta 1882 alkaen Verlassa alettiin valmistaa puuhiokkeen ohessa myös vaaleaa puupahvia. Massan raaka-aineena käytettiin kuusia, joita tuotiin tehtaalle uittamalla.
Enimmillään tehtaassa työskenteli 150 henkilöä. Lopulta lähes 90 vuotta toiminut tehdas suljettiin kesällä 1964. Neljän metrin pituiset kuusitukit nostettiin vedestä hevoskierron avulla vielä tehtaan viimeisenäkin työpäivänä.
Tehdasmuseoalueen punatiilisten ja muidenkin päärakennusten suunnittelijana toimi viipurilainen arkkitehti Eduard Dippel (1855-1912), tehtaan päärahoittajan Wilhelm Dippelin veli. Hän suunnitteli myös arkkitehtuuriltaan loisteliaan Patruunan Pytingin Verlankosken rantaan tehtaan isännöitsijän asunnoksi. Veljensä kuoltua Eduardista tuli samalla tehtaan pääomistaja.
Yli 10 vuoden hiljaiselon jälkeen tehtaan ovet avautuivat uudestaan, kun Verlasta tehtiin 1972 Suomen ensimmäinen tehdasmuseo. Se sopi jokseenkin täydellisesti metsäteollisen historiamme puuhiomojen ja pahvin valmistuksen varhaisvaiheiden esittelyyn, sillä tehtaan työtilat, koneet, rakennukset ja jopa ympäristö olivat säilyneet kutakuinkin alkuperäisessä muodossaan. Virallinen ehdotus museon perustamisesta tuli tehtaan omistaneen Kymi-yhtiön sisältä.
Maailmanperintöalueen laajuudeksi määritettiin 23 hehtaaria ja se sisältää yli 60 tehdaskylän rakennusta, mm. monia tehtaan työntekijöiden alkuperäisiä asuinmökkejä idyllisen järvi- ja koskimaiseman keskellä.
Maailmanperintökohde Verla on laadukkaine opastus- ja muine palveluineen hieno esimerkki vanhan tehdasyhdyskunnan uusiokäytöstä nykyajallemme sopivana kulttuurimatkailukohteena.
Punatiilisten vanhojen tehdasrakennusten ja puusta rakennettujen entisten varasto-, huolto- ja asuinrakennusten ympäröimässä kauniissa koski-, järvi- ja metsämaisemassa kiireisimmänkin matkailijan mieli rauhoittuu.
Ensin huomio siirtyy pieniruutuisten ikkunoiden täyttämien tehtaan seinien yksityiskohtiin, esim. nurkkia, räystäitä ja päätyjä korostaviin tiilikoristeisiin ja tornimaisiin nurkka- ja fasadirakenteisiin sekä kattojen viehättäviin mustiin metallikoristeisiin.
Parhaalla paikalla kosken rannassa on kattoprofiililtaan polveileva komea Patruunan Pytinki ja sen komeasti kukkiva perinnekasvien puutarha. Myös järvenrannan tukkinippuvaunujen vanhojen kiskojen viereen entisöity tehtaan hyötypuutarha saa osakseen kävijöiden ihailua.
Pytingin edestä maantiesilta johtaa kulkijat entisenä valtakunnanrajanakin olleen Kymijoen Mäntyharjun reitin länsirannalta itärannalle. Vuosina 1744-1811 itärannan Valkealan kunta kuului Venäjän keisarikuntaan ja länsiranta Ruotsin puoleiseen Kustaa Vaasan perustamaan Iitin kirkkopitäjään, jonka itäosista Valkealan pitäjä oli muodostettu 1639.
Koska Iitin pohjoisosien alueista ja kylistä 1870-luvun lopulla muodostettuun Jaalan kuntaan valmistui kirkko vasta joulun edellä 1878, Kymijoen Mäntyharjun reitin Iitin puolelta tehtiin siihen saakka kirkkomatkat yleensä Pyhäjärven ylitse soutaen Iitin kirkonkylään.
Vaaleasta maasälpätiilestä rakennettu Verlan makasiinirakennus (nykyisin kesäravintolan käytössä) tehdasalueen keskellä poikkeaa väritykseltään muusta rakennuskannasta. Koskenrannan tärkeitä rakennuksia ja teknisiä rakenteita ovat puolestaan silta ja kaksi myllyrakennusta sekä kaksi vesivoimalaitosta patoineen ja vesikanaaleineen.
Ne muodostavat yhdessä kylän maantievarren vanhojen asuinrakennusten ja okrankeltaisen Seurantalon kanssa kosken elävöittämään järvimaisemaan myös mittasuhteiltaan sopivan kokoisen varhaisteollisen kulttuuriympäristön.
Verlankosken ja sitä ympäröivien monimuotoisten metsäalueiden sekä pienten järvien muodostamassa Maailmanperintökohteessa on yhä mm. runsas linnusto ja nisäkäspopulaatio. Maastoon merkitty ja monipuolisesti opastettu UPM Metsäpolku tarjoaa kävijöille tietopaketin suomalaisista metsätyypeistä ja metsänhoidosta – ja johdattaa kävelijät myös kosken yläpuolisen kauniin järvimaiseman rantaan.
Sykähdyttäviä valokuvaushetkiä voi kokea talviaikanakin, kun sulan kosken virrassa ui saukkoperhe tai talvehtimaan jäänyt joutsenpari ja jäänreunoilta sukelteleva koskikara.
Monet kävijät haluavat nähdä myös Verlan pysäköintipaikan vastarannan kallioon maapallomme viimeisimmän jääkauden jälkeen kenties noin 7000 vuotta sitten metsästäjinä ja kalastajina eläneiden ihmisten maalaaman kalliomaalauksen ja Museoviraston kaivauksissa kosken läheltä paikallistettuja esihistoriallisia kiviröykkiöitä.