- Lipunmyynti
- Rohan tallien Hevosturnajaiset
- Rohan tallien hevosten laidunalue
- Festivaali WC
- Jäteastiat
- Tervarinteen tallit, hevosten laidun
- Talutustaisteluratsastusta, Tervarinteen tallit
- Sepät Vuorenpeikon paja, Loke Rottaparta ja Kalle Haapala
- Kirppusirkus
- Yleisö WC
- Vesipiste
- Mystikko ja Loihtija
- EA-piste
- Esiintyjien backstage
- Areena Cafe, vesipiste, ruokaa ja juomaa A-oikeudet
- Jaala Areena, luennot, konsertit
- Jaala Areenalla esiintyvien P-alue
- Grilli, Jaalan LC-club
- Kuokantalon possua vartaassa
- Liikistön Leikarit
- Harkiten Leikarit ja Säilättäret
- Elävä keskiaika ry
- Miehonlinna
- Viikinkileiri Björnfjell
- GARS
- Uudenmaan Karoliinit, 1700-luvun sotilasleiri
- Äksiisi ja ampuma-alue
- Lipunmyynti
- Keskiaika-kauppiaat
- Hotelli Jaala, alakerrassa suihkut
- Myyjien P-alue
Kertaus Jaalan Liikasenmäen paikalliseen historiaan
Wiipurintien Markkinat -tapahtuma järjestetään nyt ensi kertaa Kustaa Vaasan 1539 perustamaan Iitin kirkkopitäjään kuuluneella Jaalan historialtaan merkittävällä, 1683-1810 toimineella Jaala-Heikkilän kruununpuustellitilan (nyk. Liikasenmäen) alueella.
Kruununpuustellin perustaminen Kymijoen isoselkäisen Pyhäjärven pohjoisrannalle Iitin kirkkopitäjän Vanhan Jaalan kylän alueelle oli tarpeen, sillä se sijaitsi Hämeen ja Viipurin linnojen välisen jo keskiajalta tunnetun Ylisen Viipurintien varressa ja avaran järvinäkymän rannalla.
Kustaa Vaasan kamarikirjuri ja Mikael Agricolan opiskelutoveri Jaakko Teitti merkitsi vuosien 1555-1557 ”Ruotsin itämaan” eli nykyisen Suomen etelä- ja länsiosien matkallaan kyseisen kärritien maamme kahdeksan päätien luetteloonsa.
Puustellit eli sotilasvirkatalot olivat osa Ruotsin ruotuväkijärjestelmää, jonka kuningas Kaarle XI uudisti valtakaudellaan 1660-1697. Raskaiden 1600-luvun jälkipuolen Ruotsin sotien ja noitavainojen ja niitä seuranneiden kahden peräkkäisen 1690-luvun katovuoden jälkeen vuonna 1700 alkoi puolestaan yli 20 vuotta kestänyt Ruotsin suurvaltakauden päättänyt Suuri Pohjansota ja sen viimeisten vuosien Suomeen kohdistaman Venäjän miehitysvallan ison vihan aika. Pohjois-Kymenlaakson väestö väheni näiden surullisten tapahtumien takia kolmasosan verran.
Kruununpuustelli Jaala-Heikkilä toimi Hämeen läänin jalkaväkirykmentin alaisuudessa. Edellä mainituista syistä johtuen Heikkilän kruununpuustellista ei ole säilynyt vuosilta 1685-1717 lainkaan asiakirjoja. Ne tuhoutuivat mahdollisesti ison vihan aikana.
Suomen sodan 1808-09 päätyttyä Haminan rauhaan Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Sen seurauksena Ruotsin ruotuväkilaitos lopetettiin, ja sotilasvirkataloja alettiin vuokrata määräajoiksi tehdyin sopimuksin. Niitä otettiin myös Venäjän armeijan Suomeen sijoitettujen upseerien käyttöön.
Nykyiset Liikasenmäen vanhat rakennukset ovat 1800-luvun alku- ja loppupuolelta. Jaala-Heikkilä oli enimmän ajan lippumiehen puustelli. Sen haltijaluetteloon vuosilta 1685-1810, on kirjattu 18 nimeä, sotilasarvoltaan ylimpänä aliluutnantti Ulrik Georg von Konov 1798-1807. Puustellin hallinta-aika kesti joillakin muutamia kuukausia, toisilla jopa 15 vuotta.
Kruunun entistä puustellia vuokrattiin vuosina 1810-1934 ensin lyhyemmiksi ajoiksi ruotsinkielisille sotilashenkilöille, kunnes 29.6.1865 Heikkilän puustelli vuokrattiin Kustaa Adolf Liikaselle (1830-1887) peräti 50 vuoden ajaksi.
Laajalti Euroopassa tunnettu 1860-luvun alkuvuosien Italian vapaussotaan ja sen jälkeen Tanskan ja Saksan sotaan Tanskan puolella vapaaehtoisena taistellut Herman Liikanen oli hänen veljensä. Herman edesauttoi perimätiedon mukaan vuokrasopimuksen solmimista palattuaan haavoittuneena Suomeen toukokuussa 1865. Puustellin vuosivuokraksi tuli 47 tynnyriä ja 7 kappaa viljaveroa. (Vuokran määrä on kirjattu aktiivisesti toimivan Liikasten
Sukuseuran avoimeen julkaisuun).
Puustellin vuokraoikeus siirrettiin Kustaa Adolfin kuoltua hänen pojalleen Herman Liikaselle entisin vuokraehdoin vuoteen 1924 saakka. Sen jälkeen hänen poikansa Jalmar ja Eemeli vastasivat vuokratilan ylläpidosta vuoteen 1928 asti.
Edettäessä 1930-luvulle entisen puustellitilan vuokralainen Alarik Liikanen anoi vuonna 1934 lupaa ostaa osan Heikkilän puustellista omistukseensa. Lupa myönnettiin ja hänestä tuli Kylä-Heikkilän alueen isäntä. Lohkominen suoritettiin vuonna 1935. Samalla kertaa muodostettiin kaksi muutakin tilaa: Metsä-Heikkilä, omistaja Suomen valtio ja Korvenpää, omistajat Toivo Armas Vainio ja vaimonsa Hilja Maria (s. Liikanen).
Alarik Liikasen tytär Anna-Liisa Liikanen päätti tarjota vuonna 1979 kotitilansa pihapiiriä ja sen vanhoja rakennuksia ostettavaksi ja suojeltavaksi paikallisille yhteisöille. Lions Club Jaala otti vastuun tehtävän hoitamisesta. Kiinteistökaupan mahdollisti Anna-Liisa Liikasen uhrautuva toiminta. Hän ei halunnut kotitilansa vanhojen rakennusten tuhoutuvan uudisrakentamisen alle. Tilan rakennukset päätyivät myös Museoviraston suojelukseen.
Ja paikallishistorialtaan merkittävän kumpareen nimeksi tuli uuden omistajan toimesta Liikasenmäki.
