Kuva: Kuusankosken kotiseututalo (1896)
Pekka Hyvärinen
Suomalaisen arkkitehtuurin mestari Lars Sonckin (1870 -1956) elämäntyö sisälsi useita Suomen rakennustaiteen tyylikausien murroksia, suuria suunnittelutehtäviä ja 1900-luvun uusien rakennustekniikoiden ammatillista omaksuntaa ja opettamista.
Kuusankoski-Seura on yhteistyöllä Helsingin Kasarmikadulla sijaitsevan Suomen arkkitehtuurimuseon kanssa koonnut Kuusankosken Kettumäellä sijaitsevaan, jykevistä hirsistä rakennettuun kotiseututaloon (ent. Tehtaanmäen kouluun) kesän 2020 näyttelynsä jatkoksi nyt laajemman valokuvien ja rakennuspiirrosten näyttelyn talon suunnittelija Lars Sonckin mittavasta elämäntyöstä.
Aloitan näyttelyn esittelyn omakohtaisista tutustumisistani Lars Sonckin Helsinkiin suunnittelemista rakennuksista ja kortteleista. Helsingin Taka-Töölön 12-vuotiaana koulupoikana opin 1960-luvun puolivälissä tietämään, että kaupungin korkeimmat kirkontornit olivat kuuluisan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemia.
Töölönlahden yli näkyvä Kallion kirkko (1912) tosin hävisi 9 metrillä ruotsalaisen arkkitehti Melanderin Johanneksen kirkon kaksoistornien 74 metrille, mutta Kallion kirkko piirtyi Töölöstä katsoen taivasta vasten paljon korkeammalle kuin Johanneksen kirkon kaksoistornit.
Helsingin korkeimpien kirkontornien selvä ykkönen oli kuitenkin Sonckin 1935 valmistunut Mikael Agricolan kirkko Eirassa Tehtaankadun varressa. Se kohoaa yhä peräti 97 metrin korkeuteen, ja sen katolla on tornin jatkeena vielä 30 metrin pituinen huiman ylös nouseva metallikärki.
Taka-Töölöstä Eiran rantaan liikennöineen trolleybussin Agricolan kirkkoa lähinnä oleva pysäkki oli puolestaan salaperäisen ison kivilinnan näköisen Eiran sairaalan kohdalla. Sekin erikoinen talo on Sonckin suunnittelema.
Pari vuotta myöhemmin Sonckin nimi nousi taas esiin, kun kävin vanhempieni kanssa vierailulla taidemaalari Ragni Cawénin kodissa Mechelininkadun ja Etelä-Hesperiankadun kulmatalossa. Hän kertoi, että tuo koulumatkani varressa oleva talo kytkeytyi rakennustavaltaan ja uuden kaupunkirakentamisen tekniikaltaan yhtenäisten suurten asuintalojen ja niiden yhteisen piha-alueen kortteliin ja että koko kortteli on Lars Sonckin suunnittelema (nyk. Sonckin kortteli Etu-Töölössä).
Isältäni kuulin, että olemukseltaan säteilevän aurinkoinen ja minuakin ystävällisesti huomioinut Ragni Cawén oli taidemaalari Alvar Cawénin 80-vuotias leski. Hänen 1930-luvulla kuollut miehensä kuului taiteilijaryhmä Marraskuulaisten perustajiin ja oli jo 1910-luvulla omaksunut myös kubistista ilmaisutapaa maalauksiinsa. Kouvolan tunnetuin Alvar Cawénin maalaus on Kuusankosken kirkon alttaritaulu.
Nuoruusvuosieni kytkökset Sonckin arkkitehtuuriin jatkuivat muuttaessani 18-vuotiaana vanhempieni luota ensimmäiseen itsellisen elämän vuokra-asuntoon Hakaniemen torihallin vastapäiseen Hämeentien punatiiliseen Arena-taloon. Sekin on Lars Sonckin suunnittelema ja koko kolmion muotoisen 1920-luvun korttelinsa kokoinen pyöreiden kulmatornien juhlistama asuin- ja liikerakennus.
1900-luvun alkuvuosina Sonckin suunnittelemat kirkot, yksityiset huvilat ja asuintalot saivat runsaasti jugendtyylin vaikutteita. Ja 1910-luvulla Sonckin tärkeimmät tilaustyöt kohdentuivat loisteliaisiin huvila- ja asuinrakennuksiin sekä Helsingin suurten rakennushankkeiden toteutuksiin, joihin hän sovelsi aikakauden uusia rakentamistapoja ja rakennusmateriaaleja.
Helsingin Erottajalle Bulevardin kulmaan 1911 valmistunut julkisivuiltaan tiiliverhoiltu Rake-talo (nykyisin hotelli) ja uudenlaista kaupunkirakentamista edustaneen Töölön Sonck-korttelin vieressä Runeberginkadulla sijaitseva italialaisen renessanssipalatsin tyylivaikutteita saanut Töölön puhelinkeskustalo (1915) edustavat Sonckin irtiottoa hänen kansallisromanttisen jyhkeää kivijugendiaan edustavista Helsingin puhelinyhdistyksen talosta (1905) Erottajanmäellä ja kohti taivasta kurottautuvasta Kallion kirkosta (1908).
Kiviseinäinen Helsingin Pörssitalo (1911-12) Fabianinkadulla on sisätilojensa muotokieleltään puhelinyhdistyksen taloa pehmeämpi ja hienostuneempi, ja sitä edelsi jo 1909 Etelä-Esplanadille valmistunut Hypoteekkiyhdistyksen talo, nykyinen Viestintä-ja liikenneministeriön toimitalo.
Sonck suunnitteli Helsinkiin myös 1915 valmistuneen Kallion puhelinkeskustalon sekä yhdessä Gustaf Nyströmin kanssa 1906 Töölön ydinalueen asemakaavan ja yhdessä Armas Lindgrenin kanssa Kulosaaren huvila-alueen ja Eiran kaupunginosan asemakaavat 1907. Viime mainittuun työhön osallistui myös arkkitehti Bertel Jung.
Kulosaaren etelärantaan Armas Lindgrenin piirtämän ja 1915 valmistuneen Casino-ravintolan naapuriksi Sonck suunnitteli alunperin loisteliaaksi hotelliksi tarkoitetun 2-tornisen valkean linnamaisen suuren rakennuksen. Poikkeuksellisesti kalkkihiekkakivestä vuosina 1916-17 rakennettu nykyinen Wihuritalo oli uuden kaupunkirakentamisen mukavuuksilla varustettu 40 majoitushuoneen kiinteistö, jossa oli keskuslämmitys, viemäröinti, juokseva kuuma ja kylmä vesi sekä hissi ja kaukopuhelinyhteys.
Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä Helsingistä mannermaisen tason lomakohde Pietarin varakkaille seurapiireille, mutta Venäjän keisarivallan romahdus ja Neuvostoliton sulkeutuminen Stalinin hirmuhallinnon alle pilasivat rantahotellin suunnitelmat. Monien vaiheiden jälkeen Wihuri-Yhtymä osti rakennuksen 1963 ja kunnosti sen Yhtymän pääkonttorin käyttöön.
Nämä kaikki Helsingin 1900-luvun alkuvuosikymmenten hienot kirkot, yksityiset huvilat, kerrostalot ja korttelit ovat säilyneet lähes samannäköisinä ja yhä pääosin samassa käytössä kuin valmistuttuaan tai omina nuoruusvuosinani 1960-luvun lopulla ja 1970 luvun alussa. Helsingin Jätkäsaareen ja Katajanokalle Sonckilta tilattiin myös suuria makasiinirakennuksia. Nykyisin niiden sisätiloja on muutettu mm. kokoushalleiksi.
Lars Sonckin muualle Suomeen suunnittelemia rakennuksia ja asemakaavoja
Ahvenanmaalla aikuisikään kasvanut Lars Eliel Sonck aloitti opintonsa Helsingin Polyteknillisessä opistossa 1890 ja valmistui arkkitehdiksi 1894. Hän teki opintomatkoja Skandinavian maihin ja Keski-Eurooppaan.
Vähän ennen valmistumistaan hän voitti Turun Mikaelin kirkon suunnittelukilpailun. Tehtävää varten hän oli perehtynyt uusgoottilaiseen Keski-Euroopan kirkkoarkkitehtuuriin ja samalla tiilirakentamiseen.
Kirkon rakentaminen aloitettiin Turussa vasta monien kiistojen jälkeen 1899 ja se valmistui 1905. Nykyisin punatiilinen Mikaelin kirkko lähiympäristöineen on luokiteltu Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
1890-luvulla Sonck suunnitteli llsäksi Ahvenanmaalle hirsirakennuksia ja -huviloita, joiden muotokieli erosi aiemmista pitsihuviloista. Niistä tunnetuimpia ovat hänen itselleen suunnittelemansa Lasses villa(1895) Ahvenanmaan Finströmin kunnassa, jossa hän vietti kaikki kesänsä, sekä Maarianhaminan länsisatamaan rakennettu, poikkeuksellisen runsaasti koristeltu ÅSS:n purjehdusseuran viistokattoinen paviljonkiravintola.
Kymiyhtiön Kuusankosken työntekijöiden lapsille 1896 valmistuneen jykevähirsisen Tehtaanmäen koulun, nyk. Kuusankosken Kotiseututalon räystäiden, kaiteiden ja sisätilojen puukoristelut lumoavat nykyiset kävijänsä jyrkän kalliorinteen reunalla. Vapusta syyskuun lopulle avoinna olevaan vaikuttavaan rakennukseen, sen historiaan ja näyttelyihin voi käydä tutustumassa Kuusankosken Kettumäellä.
Vuonna 1897 valmistuivat puolestaan Sonckin veljelleen suunnittelema arvokas Vuorelan talo Viitasaarelle sekä Loviisan kylpylän asiakkaita varten rakennettu Mossebackenin täysihoitola Loviisan Myllyharjulle. Sen koko sisustus oli Sonckin suunnittelema, ja rakennusta luonnehdittiin Kuusankosken kotiseututaloonkin liitetyllä määreellä ”norjalaistyyliseksi”.
Mineraalipitoisten lähteiden yhteydestä käynnistynyt Loviisan kylpylän vetovoima kasvoi entisestään, kun Loviisanlahden nykyisen Plagenin uimarannan ja sen viereisten tenniskenttien lähelle valmistui Sonckin piirtämä Loviisan Casino.
Kylpyläkauden kukoistavinta aikaa riitti 1910-luvun puoliväliin saakka, jolloin Euroopan 1870-luvulla alkanut La Belle Epoqué -aika päättyi 1. maailmansotaan ja muihin suuriin Euroopan kansallisiin murroksiin.
Lopulta Loviisan vesihoitolan päärakennus tuhoutui tammikuun tulipalossa 1935, Mossebackkenin pensionaatti paloi 1950-luvun alkuun siirryttäessä ja Ravintola Casino juhannusyönä 1964.
Muita Sonckin tunnetuimpia 1900-luvun alun hirsihuviloita ovat 1904 valmistuneet Sibeliuksen Ainola Järvenpäässä ja sen naapurustoon rakennettu taidemaalari Gösta Enckellin Villa Enckell, nykyinen Villa Cooper.
Kauniaisten Villa Vallmogård (1905) on puolestaan jugendtyyliin tehty kivihuvila, samoin kkuin Iittalan lasitehtaan johtajan asunnoksi rakennettu graniittiseinäinen suuri kivirakennus, jota käytettiin myöhemmin Kalvolan kunnan kunnantalonakin.
Myöhemmistä Sonckin piirtämistä huviloista tunnetuin lienee säveltäjä Uuno Klamin huvila (1945) Virojoella Etelä-Kymenlaaksossa.
Tampereen tuomiokirkko
Sonckin nuoruusvuosien toinen suuri voitto tuli Tampereen Johanneksen kirkon, nyk. Tampereen tuomiokirkon, suunnittelukilpailusta vuonna 1899. Kirkko valmistui 1907, ja se lienee Lars Sonckin rakastetuin työ, jonka rinnalle arkkitehtuurimme kansallisromanttisen tyylikauden pääkohteina ja kokonaistaideteoksina nousevat arkkitehtikolmikko Herman Gesellius–Armas Lindgren–Eliel Saarisen Hvitträskin asuin-/ateljeerakennus Kirkkonummella ja heidän suunnittelemansa Kansallismuseo Helsingissä.
Tampereen tuomiokirkon kuuluisiksi tulleiden kirkkosalin seinäfreskojen Elämän köynnöksen kantajat, Haavoittunut enkeli ja kolmen mustaviittaisen pääkalloisen hahmon hoitama Kuoleman puutarha sekä enkelisiipien ympäröimää käärmettä esittävän kattofreskon ohessa Hugo Simberg työsti myös kirkon suurten lyijylasi-ikkunoiden maalaukset.
Suuren alttarifreskon Ylösnousemus ja kuorin suuren lyijylasi-ikkunan maalauksen toteutti puolestaan Magnus Enckell. Tuomiokirkon suunnittelukilpailun voittajatyöhön ja maalausten luonnoksiin kohdentui suurta vastarintaa, sillä Sonck halusi tilata Simbergin ja Enckellin freskot kirkon seinille vasta rakennustöiden käynnistymisen jälkeen.
Vain Ville Vallgrenin Havis Amanda -patsaan vastustus Helsingissä aiheutti yhtä kuohuttavan kulttuuririidan 1900-luvun alun Suomessa. Onneksi näiden molempien nykyisten kansallisten monumenttiemme toteuttamista auttoi suuresti Suomen vaikutusvaltaisin kulttuurilähettiläs, taidemaalari Albert Edelfelt.
Hän oli saanut diplomatiallaan jopa järjestetyksi Pietarin hovilta luvan Suomen oman näyttelypaviljongin rakentamiseen vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn ja asettunut ennen kuolemaansa kaikella arvovallallaan puoltamaan Simbergin ja Enckellin maalausten tilaamista Tampereelle ja kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Havis Amanda -patsaan ostamista Helsinkiin.
Simberg tavoitti freskoissaan ja koristeornamenteissaan sitä Keski-Euroopan ja Ahvenanmaan keskiaikaisen kirkkogotiikan karkeahkoa ilmaisutapaa, jota Sonck käytti kirkon ulkomuodon ja seinäkivien pinnan tausta-ajatuksena. Ja Enckellin alttarifreskosta ja sen yläpuolisesta Risti ja orjantappurakruunu -lasimaalauksesta hohtava vahva valo yhä lähes sokaisee alttaria lähestyvän kävelijän silmät kirkon keskikäytävällä.
Kirkon jatkosuunnittelussa Sonck teki vielä useita muitakin muutoksia alkuperäisiin piirustuksiinsa. Näkyvin muutos kohdentui julkisivujen kivimateriaalin käsittelyyn. Julkisivut muurattiin squared rubble -tekniikalla, jota käyttäen kiven pinta jätettiin karkeaksi. Samaa tehokeinoa Sonck käytti sittemmin Kallion kirkossa ja Helsingin puhelinyhdistyksen toimitalossa Erottajanmäellä. Tämän tekniikan esikuvana oli mm. skotlantilaisen Aberdeenin kaupungin graniittiarkkitehtuuri.
Tasavallan presidentin kesäasunto Kultaranta Naantalissa
Naantalin Luonnonmaan saaressa sijaitsevan Kultarannan päärakennuksen, graniittiseinäisen Villa Gullrandan Lars Sonck sai suunniteltavakseen 1900-luvun alun yhdeltä Suomen rikkaimmalta, mutta perheettömäksi jääneeltä suursijoittaja ja kulttuurimesenaatti Alfred Kordelinilta.
Puistojen ympäröimä Kultarannan linnamainen huvila rakennettiin v. 1913-16. Alun perin linna piti rakentaa merenrantaan, mutta lopulta Sonck muutti päärakennuksen rakennuspaikan 18 metriä meren yläpuolelle kohoavalle kalliolle.
Kun raumalaisen merimiehen poika Alfred Kordelin kuoli 1917 marraskuussa ns. Mommilan kahakassa venäläisen matruusin ampumana, hän oli ehtinyt viettää vain yhden kesän Kultarannassa.
Hän testamenttasi omaisuudestaan suurimman osan suomalaisen kulttuurin kehittämiseen. Testamentin mukaan Kultaranta lahjoitettiin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle, jolta Suomen valtio osti koko 54 hehtaarin suuruisen kiinteistön Tasavallan presidentin kesäasunnoksi v. 1922.
Talon sisäosat korjattiin ja linnaa laajennettiin vielä vuonna 1929. Nykyään se käsittää 19 huonetta. Juhla- ja asuinhuoneet ovat alakerrassa ja makuu- ja vierashuoneet yläkerrassa, ja tornista avautuu näkymät Naantalin kaupungin rantaan, merelle ja Kultarannan puistoalueille. Päärakennuksen lisäksi Kultarannan kiinteistöön kuuluu useita huolto- ja mm. henkilökunnan asuinrakennuksia.
Kiinteistön puutarhan suunnittelivat Helsingin kaupunginpuutarhuri Svante Olsson ja hänen poikansaPaul Olsson vuosina 1914–1915. Puutarha jakaantuu kolmeen osaan: lähes luonnontilassa säilytettyyn Metsäpuistoon sekä Muotopuutarhaan ja Hyötypuutarhaan.
Muotopuutarhan 16 hehtaarin suuruinen alue on Kultarannan puutarhan keskeisin osa ja sisältää mm. 7500 ruusua sekä punatarhan, sinitarhan, pergolan, huvimajat, vesialtaat ja kuusiaitojen reunustamat ”diplomaattikäytävät”.
Kultarannan Hyötypuutarhan kasvihuoneista saadaan kutakuinkin kaikki marjat, vihannekset ja kukat presidentin virkaan kuuluviin yksityis- ja virkatilaisuuksiin ympärivuotisesti. Yleisö voi opastetusti tutustua Kultarannan puistoalueisiin.
Loistelias Villa Billnäs Raaseporin kaupungin Billnäsin ruukissa
Billnäsin ruukinkartanon kivirakenteinen päärakennus Villa Billnäs nykyisessä Raaseporissaon myös Sonckin loisteliaimpia töitä. Se rakennettiin vuosina 1916-17 tilaajanaan silloinen Billnäsin 1600-luvulla perustetun ruukin omistaja Fridolf Leopold Hisinger. Puurakenteinen aiempi päärakennus oli tuhoutunut rajussa tulipalossa 1915.
Uuden päärakennuksen oheen rakennettiin myös työväen asuinrakennus ja mm. puutarhanhoidon ja maanviljelyn tarvitsemia talousrakennuksia. Paul Olsson suunnitteli uuden päärakennuksen yhteyteen muotopuutarhan.
Villa Billnäs on yhä yksityisomistuksessa. Tyyliltään rakennuksen alakerta ja yläkerran pyörökaari-ikkunat luovat mielikuvan italialaisesta renessanssipalatsista. Samantyyppistä ratkaisuja Sonck käytti vuonna 1915 valmistuneen Töölön puhelinkeskuksen talon julkisivussa Helsingissä.
Ahvenanmaalle Sonck suunnitteli myöhemmällä iällään Maarianhaminan keskusta-alueen asemakaavan sekä 1928 valmistuneeen Maarianhaminan Pyhän Yrjön kirkon (1928) ja Maarianhaminan kaupungintalon ja Merenkulkuopiston päärakennuksen, jotka valmistuivat1930-luvun lopulla.
Kaikkiaan Lars Sonckin suunnittelemia rakennuksia on eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea yhä käytössä yli 150. Osa rakennuksista on tuhoutunut tulipaloissa, ja esimerkiksi arvokas 2-torninen Hyvinkään Parantolan päärakennus tuhoutui suurelta osin Neuvostoliton ilmapommituksessa Talvisodan aikaan joulukuun lopussa 1939.
Lars Sonck palkittiin professorin arvonimellä 1921 ja nimettiin Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäseneksi vuonna 1930.