Pekka Hyvärisen muistokirjoitus ornitologi Lasse J. Laineesta syyskuun alussa 2023
Iitin Sitikkalassa 6.2.1946 syntynyt ja kansainvälisestikin hyvin laajalti tunnettu suomalainen lintujen tutkija Lasse J. Laine varttui elämänsä ensimmäiset 10 vuotta Sitikkalan lisäksi Iitin Kirkonkylässä ja Kausalassa. Hänen vanhempansa tulivat Iittiin evakkoina Karjalan Jääsken pitäjästä.
Reino-isä ja Hellin-äiti työskentelivät Ravilinnassa, kunnes 1955 muuttivat työn perässä Riihimäelle ja sieltä syksyllä 1959 Helsinkiin.
Kulttuuripitäjä Iitti -näyttelyä Helsingin tuomiokirkon kryptaan huhtikuussa 2023 kootessani tavoitin Lassen kotoaan Inkoosta puhelimitse. Hän oli mielissään, että hänen elämäntyötään haluttiin esitellä Iitin kulttuurihistorian näyttelyssä, ja hän kävi kryptassa näyttelymme avajaisjuhlassakin.
Sain aineistoksi hänen CV:nsä, kahden pitkän puhelun haastattelun, muutamia valokuvia sekä suoraan Otavalta hänen kirjojaan. Tuon jälkeen juttelimme puhelimitse vielä kaksi kertaa kesä- ja heinäkuussa, jolloin sain kuulla myös tarkemmin hänen syöpäsairaudestaan ja voimien hiipumisesta sekä hyvin lyhyestä elinajan odotteestaan.
Lasse kertoi, että hänen ensimmäinen oma kirjansa oli koululaisillekin sopiva Pikkujättiläinen. Hän oli Kausalan kirjakaupan ikkunassa nähnyt sellaisen ja se piti vanhempien ostaa. Paksusta kirjasta avautui 9-vuotiaalle uteliaalle ihmisen taimelle tiedon mahtava maailma.
Myös perheen kaikkien asuinpaikkojen kirjastot olivat hyvin tärkeä osa Lassen kehittymisen ja valistumisen kannalta. Lopulta kirjoja kertyi iän myötä oman kodin hyllyihin useampi tuhat.
Hänen kouluvuosiensa kiinnostus luontoon kohdistui lähinnä lintuihin ja kasveihin. Myös jalkapallon pelaaminen vei ison osan vapaa-ajasta. 1960-luvun Helsingin laitamiltakin avautui esiin rikas luonto, ja 15-vuotiaana linnut valloittivat miehenalun lopullisesti. Lukion jälkeen polku johti Helsingin yliopistoon, missä Lassen pääaineina olivat eläin- ja kasvitiede.
Pro gradu -tutkielman aiheena oli Kirjokertun leviämishistoria ja pesiminen Uudellamaalla. Aineisto paisui yli kymmenen vuoden uurastuksen seurauksena muihinkin lintulajeihin, ja tuloksista riitti uutta tietoutta useisiin ulkomaisiinkin lintukäsikirjoihin, kuten esimerkiksi muhkeaan Handbook of Birds of Europe, the Middle East and Northern Africa.
Käännöstöitä ja Lassen artikkeleita kirjoihin ja lehtiin alkoi ilmestyä 1970-luvun alussa. Vuodesta 1977 lähtien hänellä oli yli 30 vuoden ajan Helsingin Sanomissa oma lintupalsta, jolla julkaistiin yhteensä yli 1300 artikkelia.
Ja 1979 alkoi uuden Eläinmaailma-lehden avustaminen, kunnes viisi vuotta myöhemmin hänelle vakinaistettiin lehden erikoistoimittajan vakanssi vuoteen 2001 saakka. Sen lehden palstoilla julkaistiin myös yli 1000 Lasse J. Laineen kirjoitusta. Hän laati luontoaiheisia tekstejä monille muillekin lehdille ja antoi lisäksi niille haastatteluja lyhyempiä juttuja varten.
Lasse J. Laineen työstämä ensimmäinen lintukirja Suomalainen lintuopas julkaistiin 1996. Se valittiin vuoden kauneimmaksi kirjaksi. Tuon jälkeen lintu- ja muita luontokirjoja on ilmestynyt lähes 20 ja niiden yhteinen painosmäärä vuoden 2021 lopussa oli peräti yli 500 000.
Vuonna 2010 ilmestynyt Suomen lasten luontokirja valittiin Vuoden luontokirjaksi, ja 2013 myös Suomen luonto Tunnistusopas valittiin vuoden kauneimmaksi kirjaksi.
Muista Lasse J. Laineelle myönnetyistä tunnustuksista merkittävimmät ovat Valtion Tiedonjulkistamispalkinto (yhdessä Iiris Kalliolan kanssa), Suomen tietokirjailijoiden tietokirjapalkinto, Otavan kirjasäätiön tietokirjapalkinto, Lauri Jäntin Tieto-Lauri -palkinto ja Espoon kaupungin ympäristöpalkinto.
Hänen työ- ja luottamustehtävistään vuosikymmenten varrelta mainittakoon vielä Lintumies– ja Ornis Fennica -julkaisujen toimitussihteeri, Maailman lintujen nimistötoimikunnan jäsen ja sihteeri, Birding 2 Worldin (Britannia) ja Limicolan (Saksa) lintutunnistuksen asiantuntijajäsen, Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen ja Helsingin BirdLife Tringan hallituksen jäsen, BirdLife Suomen Rariteettikomitean pj. (10 vuotta), Ahvenanmaan talvilintulaskentojen perustaja 1967 sekä ideoija Lintumaraton ja Tornien taisto -tapahtumille.
Lasse J. Laine menehtyi suolistosyöpään vuoden 2023 Suomen luonnon päivänä 26.8. Inkoossa. Palkittujen lintukirjojen ja tuhansien lintu- ja luontoaiheisten lehtiartikkeleiden tekijälle osuvampaa kuolinpäivää ei olisi voinut sattua. Suomen luonnon kansallisesta juhlapäivästä elokuun viimeisenä lauantaina 2023 tuli silloin sadoille tuhansille suomalaisille lintujen elämän seurantaan, luontoretkeilyyn sekä luonnonsuojeluun meitä opastaneen lintutieteilijän muistopäivä.
Hän teki elämänsä aikana myös lukuisia lintujen tutkimismatkoja Euroopan maissa ja muillakin mantereilla. Viimeisessä puhelussamme kerroin hänelle Eero Niinikosken Italian matkan terveisinä, että Eero oli vihjeen saatuaan käynyt pienessä Verla-nimisessä kylässä Rooman pohjoispuolella.
Suomen kielessä sana Verla ei tarkoita mitään muuta aineellista tai kuvainnollista asiaa kuin Verlan kylän nimeä. Sen sijaan italian kielellä sana Verla tarkoittaa Suomessakin pesivää Pikkulepinkäinen-nimistä harvojen tuntemaa muuttolintua.
Lassea nauratti kielellinen yhteys hänelle gradutyönsä vuosien aikana hyvin tutuksi tulleesta kookkaasta varpuslinnusta, joka talvehtii Itä- ja Etelä-Afrikassa ja muodostaa yhteisiä parvia ja pesintäryppäitä lähes samankokoisten Kirjokerttujen kanssa.
Totesimme, että kaikista elämän asioista voi oppia jotain uutta.