Teksti: Pekka Hyvärinen
Iitin nykyinen punaseinäinen puukirkko on järjestyksessään Iitin toinen, ja se valmistui vuonna 1693 aiemman, huonoon kuntoon menneen kirkkorakennuksen paikalle. Rakennusmestarina toimi Taavi Juhonpoika (David Johansson) ja
lasimestarina Eerikki Eerikinpoika. Kirkon kellotapuli valmistui samalla kertaa kirkon valmistumisen kanssa ja sisältää samanlaisia tyylipiirteitä kuin itse kirkko.
Iitin kirkko on pohja-alaltaan tasavartinen ristikirkko, ajallisesti viimeisin Hämeen muista 1600-luvun jälkipuoliskon aikana rakennetuista pohja-alaltaan tasavartisista ristikirkoista. Sen vesikatto edustaa hollantilaista tyyliä, jonka erikoispiirteenä on
alalappeiden kohdalta ulospäin taittuva korkea aumakatto.
Iitinpunaisen seinävärinsä kirkko lienee saanut 1800-luvun alussa. Perusteellinen korjaus suoritettiin vuosina 1913-14 arkkitehti Josef Stenbäckin johdolla. Silloin kirkkoa nostettiin metrin verran ylemmäksi, sen alle rakennettiin uusi kivijalka ja puupaanut korvattiin betonipaanuilla. Lisäksi kirkko vuorattiin uudelleen sisältä ja ulkoa ja sen ikkunoita suurennettiin, jotta tummaan ja pimeähköön kirkkosaliin saatiin lisää päivänvaloa.
Samalla kertaa alttariseinälle hankittiin ehtoollisaineita käsissään pitäviä enkeleitä esittävät lasimaalaukset Italiasta. Niiden suuritöisen kunnostuksen toteutti Iitin Lyöttilän kylässä asuva ja työskentelevä lasikonservaattori, lasitaiteilija Marjut Kalin
vuosina 2013-2015. Kirkon lasimaalausten yhteispinta-ala on 36 neliömetriä.
Alttaritaulu, saarnatuoli ja urut
Jeesuksen ristiinnaulitsemista esittävän alttaritaulun on maalannut Ikaalisissa syntynyt ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Düsseldorfissa ja Pariisissa opiskellut Felix Frang (1862-1932). Hän maalasi vuosina 1895-1928
alttaritauluja yhteensä 19 kirkkoon ja kappeliin eri puolille maatamme.
Frangin alttaritaulu valmistui vuonna 1917, ja se korvasi Ruotsissa syntyneen itseoppineen maalarimestari Carl Peter Elfströmin (1774 – n.1839) vuonna 1830 maalaaman kirkon ensimmäisen Ylösnousemus-nimisen alttaritaulun, joka
palautettiin A.J. Sjögrenin seuran toimesta konservoituna kirkon sivuseinälle vuonna 2018. Elfströmin maalaamat Jeesuksen ja apostolien kuvat koristavat myös kirkon urkulehterin seinää.
Nykyisen saarnatuolin rakensi 1833 taitava puuseppä Jacob Nygren. Sen lahjoittivat kirkkoon Iitin seurakuntalaiset. Saarnatuolin jalustassa on seuraava teksti: ”Tämän temppelin kaunistus, jossa Herran Sanaa joka Juhla ja Sunnuntai päivä saarnataan on lahjoitettu Maakansan Tiloin Herras miehiltä ja talon Isänniltä koko Maakansasta Wuolenkoskesta ja Kymikunnasta vuonna 1833.”
Saarnatuolien käyttö yleistyi maamme kirkoissa 1600-luvulta alkaen. Vanhin nykyajallemme säilynyt varsinainen saarnatuoli on Hattulan kirkossa vuodelta 1550.
Iitin nykyiset urut vuodelta 2001 tehtiin tyyliltään Zachariassenin urkutehtaan vuonna 1884 rakentaman laadukkaan mekaanisen urkukoneiston kopioksi. Kaikki olemassa ollut aiempi urkujen materiaali säilytettiin, samalla kun soittimen
äänikertojen määrä nostettiin 25:een.
Uudessakaupungissa toiminut Jens Zachariassenin (1839-1902) urkutehdas rakensi maamme kirkkoihin 110 korkealaatuista kirkkourkua vuodesta 1865 alkaen. Yhä käytössä olevista Zachariassenin uruista suurimmat ovat Loviisan kirkossa.
Iitin kirkon äänentoistolaitteet uusittiin vuonna 2017 ja samalla kirkon keskiosaan lisättiin induktiosilmukka. Kirkossa on n. 900 istuinpaikkaa, ja urkujen lisäksi käytössä on myös piano. Nykyiset kirkkotekstiilit on suunnitellut ja valmistanut
iittiläinen Sanna Taimisto. Maamme sotavuosien ajalta Iitin kirkkotarhaan on haudattu 258 sankarivainajaa.
Iitin kirkko on Mikkelin nykyisen hiippakunnan toiseksi vanhin yhä käytössä oleva kirkkorakennus, vanhin on Hollolan komea harmaakivikirkko, joka rakennettiin vaiheittain vuosina 1495-1510. Kirkkotarhaan on haudattu 258 sodissa kuollutta
sankarivainajaa.
Maakansan ja vesikansan asukkaiden erilliset istumapaikat
Iitin Kirkossa oli 1900-luvun puoliväliin saakka käytäntönä, että seurakuntalaiset asettuivat istumaan jumalanpalveluksissa asuinpaikkansa mukaisesti joko ”maakansan puolelle” kirkkosalin eteläosaan ja sen ulko-ovea käyttäen tai ”vesikansan puolelle” kirkkosalin pohjoisosaan ja sen käyntiovea käyttäen. Samaa tapaa noudatetaan osin vieläkin, varsinkin perinnejumalanpalveluksissa.
Maakansan kylien väestö saapui kirkolle Etelä-Iitin savisilta maanviljelyalueiltaan ennen autoliikenteen yleistymistä hevoskyydillä ja vesikansan asukkaat Kymijoen Pyhäjärven eri osista ja Urajärven itäpuolelta sulan veden aikaan kirkkoveneillä.
Talvella voitiin hyödyntää myös järvien jääpeitettä hiihtäen ja hevosrekejä käyttäen kiertämällä vain Kymen virran pahimmat virtauspaikat.
Kirkkovenevalkamat ovat yhä nähtävissä kirkon lähiympäristössä. Kirkkotarhan kivimuurin kulmauksessa Kuusankoskelle erkanevan maantien risteyksen kohdalla on kolme rautatolppaan kiinnitettyä 1900-luvun alun maalaustavalla tehtyä kulkuviittaa opastamaan Urajärven, Kirkkojärven ja Pelinginselän alueiden entisiin kirkkovenevalkamiin.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan mahtikäskyllä 2.6.1539 Kymijoen suurten koskien alueelle perustettu Iitin kirkkopitäjä oli pinta-alaltaan kutakuinkin yhtä suuri kuin nykyinen Pohjois-Kymenlaakso. Kauimmaiset Iitin seurakunnan jäsenet asuivat Pyhäjärven suuren selän pohjoispuolella ja idempänä Kymijoen Mäntyharjun reitin länsirannalla, esimerkiksi Iitin Verlan kylässä saakka.
Vasta Jaalan kirkon valmistuttua 1878 ja sen myötä itsellisenä kuntanakin toimintansa vuoden 1880 alussa aloittanen Jaalan perustaminen toi kirkon palvelut lähemmäs Pyhäjärven pohjois- ja koillispuolisia alueita.
Mikkelin hiippakuntaan ja Päijät-Hämeen rovastikuntaan nykyisin kuuluvan Iitin seurakunnan kirkkohallinnolliset rajat ovat vaihtuneet ajan saatossa moneen kertaan. Iitin sijainti monikerroksisen julkisen hallinnon alueellisella rajaseudulla on osaltaan vaikuttanut hallintorajojen jatkuviin muutoksiin.
Kustaa Vaasan vahvistamana vuodesta 1539 alkaen Iitin seurakunta kuului ensin Turun piispan hiippakuntaan vuoteen 1554 asti. Sen jälkeen vuodet 1554-1723 Iitin seurakunta kuului Viipurin hiippakuntaan, 1723-1897 Porvoon hiippakuntaan, 1897-1923 Savonlinnan hiippakuntaan ja jälleen Viipurin hiippakuntaan 1924-1945. Jatkosodan päätyttyä vuodesta 1945 alkaen Iitin seurakunta kytkettiin uuteen Mikkelin hiippakuntaan, ja se käytäntö jatkuu yhä.
Kun vuoden 2009 suuressa Pohjois- ja Keski-Kymenlaakson kuntien ja kaupunkien kuntaliitoksessa Kouvolan, Kuusankosken ja Anjalankosken kaupungit sekä Elimäen, Valkealan ja Jaalan maalaiskunnat muodostivat yhdessä nykyisen Kouvolan, lähes 500 vuotta vanha Iitin kunta jättäytyi kuntaliitoksen ulkopuolelle ja siirtyi 2021 Kymenlaakson maakunnasta Päijät-Hämeen maakuntaan ja sen hyvinvointialueen osaksi. Muutoksen seurauksena 2021 alkaen myös Iitin seurakunta siirtyi Päijät-Hämeen rovastikunnan hallintoon kuuluvaksi.