Teksti: Pekka Hyvärinen

Iitin Koskenniskan kylän Hautalan taloon – noin 3 kilometrin päässä nykyisestä Kimolan kanavasta – syntynyt Antti Johanneksenpoika (3.2.1835 – 8.3.1896), sittemmin monien vaiheiden jälkeen filosofian maisteri Anders (Antti) Törneroos, kuului ensimmäisten suomeksi esitettyjen klassisten eurooppalaisten teatterinäytelmien sekä 1800-luvuilla sävellettyjen oopperoiden kotimaisten toteuttajien ydinryhmään näiden teosten suomentajana ja osin omalla kirjallisella tuotannollaankin.

Hänen elämäntyönsä suuri merkitys Suomalaisen Teatterin (vuodesta 1902 alkaen Suomen Kansallisteatteri) perustajan ja suomenkielisen oopperatoiminnan 1873 käynnistäneen Kaarlo Bergbomin läheisenä työtoverina on kuitenkin jäänyt lähes unohduksiin.

Antti Törneroos sai kunnian myös kirjoittaa käsikirjoituksen maamme ensimmäiseen ammattiteatterin esittämään suomenkieliseen näytelmään 1872. Kansallisromanttisen nelinäytöksisen kuvaelman aiheena oli antiikin sivistystä symboloivan Näyttämöttären, ”Hellaan lapsen”, suomenkielisen draamanäytelmän synnystä kertovan ilosanoman
juhlallinen tuonti Väinämöiselle.

Antin nimen muutos ennen lukio-opintoja

Antti Johanneksenpoika syntyi 1835 vanhempiensa ainoana lapsena. Hänen isänsä, talollinen Juho Aataminpoika kuoli jo seuraavana vuonna koleraan. Leskiäiti Liisa Jaakontytär lähetti lahjakkaan poikansa Iitin pappien kehotuksesta ja tuella Heinolan ruotsinkieliseen yläalkeiskouluun, jossa koulun rehtori hankki Antille tämän jatko-opintojakin varten ruotsinkielisen nimen Anders Törneroos.

Sillä nimellään ja siihen saakka oppimallaan ruotsin kielellä Antti pääsi Porvoon lukioon, jonka kreikan kielen opettajana toimi oppilaittensa ihailema Johan Ludvig Runeberg. Törneroosin opintie ei kuitenkaan ollut erityisen helppo, vaan syntyperältään suomenkielisen maaseudun poikana hän joutui joidenkin ruotsinkielisten porvoolaisten ja lukion tarkastajapiispan kanssa erimielisyyksiin.

Iitin historian kirjoittaneen Aimo Halilan selvityksen mukaan Antti Törneroos erotettiin lukiosta määräajaksi, ja osin sen takia hän suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti 23-vuotiaana 1858. Erottamissyiksi oli kirjattu rettelöinnin lisäksi kaksi tietoon tullutta Törneroosin ravintolakäyntiä.

Lukio-opintojen keskeydyttyä ja yliopisto-opiskelun alkuaikana Törneroos toimi noin 2,5 vuotta Iitin Perheniemen kartanon uuden omistajan, porvoolaisen Erik Johan Stråhlen kahden pojan kotiopettajana ja viettäen loma-ajat Hautalan kotitilalla. Vuonna 1859 hän suoritti parin muun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendillä palkitun ylioppilaan kanssa runonkeruumatkan läntiselle Inkerinmaalle.

Hän myi puolet Hautalan tilasta sukulaiselleen Matti Antinpojalle 1000 hopearuplan hinnasta jo vuonna 1858 ja kävi enää harvoin sen jälkeen lapsuuskodissaan. Kauppahinta maksettiin hänelle vähitellen.

Porvoon lukiossa oli aiemmin opiskellut toinenkin iittiläinen nuorukainen Anders Johan Sjögren, josta tuli yliopisto-opinnot suoritettuaan merkittävä kielten tutkija ja Pietarin tiedeakatemian jäsen ja Pietarin kansatieteellisen museon johtaja. He molemmat toimivat jo lukiovuosinaan myös Porvoon säätyläisperheiden lasten kotiopettajina.

Porvoon lukiosta Helsingin suomalaisuusaatteen keskelle

Lyseon jälkeen Törneroos-sukunimen käyttöönsä ottanut Iitin Hautalan talon Antti opiskeli pääaineenaan suomen kieltä Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin rakennetussa Suomen Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto).

Uusi akateeminen opinahjo oli aloittanut Turun suurpalossa tuhoutuneen Suomen siihenastisen ainoan yliopiston, Turun akatemian (Åbo Akademi), korvaajana toimintansa 1828 ja saanut Suomen Senaatilta varat suomen kielen professorin viran perustamiseen 1850. Törneroosin yliopistovuosien aikana suomen kielen ja kirjallisuuden professoreina olivat Elias Lönnrot ja August Ahlqvist (kirjailijanimeltään A. Oksanen).

J.V. Snellmanin aloitteesta Helsinkiin perustettiin 1858 suomenkielinen kansakoulu, johon tarvittiin vapaaehtoisia opettajia. Törneroos opetti siellä ensin historiaa ja jatkoi 1860-luvulla palkkatyönään pääasiassa suomen kielen opettamista Helsingin ruotsalaisessa yksityislyseossa ja suomenkielisessä ala-alkeiskoulussakin, kunnes viime mainittu siirrettiin Hämeenlinnaan 1871.

Lisäksi hän osallistui aktiivisesti suomalaisuusaatteen seuratoimintaan ollen mm. Suomen kielen ystäväin seuran perustajajäsen ja toimien Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran runous- ja kaunokirjallisen toimikunnan jäsenenä. Pääkaupungin ja Iitinkin paikalliseen kielitaisteluun Törneroos osallistui lehtiartikkeleillaan suomenkielisten puolella käyttäen kirjailijanimeään Antti Tuokko, jonka taustana oli hänen isänsä suvun vanha mäntyharjulainen sukunimi.

Törneroosin yleisen historian opettajat yliopistossa olivat Yrjö Koskinen ja Zacharias Topelius ja filosofian opettajina professorit J.V. Snellman sekä Thiodolf Rein. Antti opiskeli lisäksi estetiikkaa ja nykyiskansain kirjallisuutta opettajanaan prof. Fredrik Cygnaeus sekä latinaa ja Rooman kirjallisuutta valmistuen filosofian maisteriksi 1864.

Hän ehti tutustua yliopiston kautta myös Aleksis Kiveen, jonka asuintoverin J.F.F.Holmströmin hän tunsi hyvin jo aiemmin. Opettajan työn ohessa Törneroos toimi yliopiston opiskelijoiden osakuntatoiminnan laillistamisen jälkeen Hämäläis-Osakunnan kuraattorina syksystä 1868 marraskuulle 1870 saakka. Hän sai mainetta myös hämäläisaiheisten runojen kirjoittajana ja Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennoskomitean avustajakunnan vaikutusvaltaisena jäsenenä sekä kerran kuussa ilmestyneen Kirjallisen Kuukauslehden kaunokirjallisen osaston avustajana.

Jo 1860-luvulta alkaen Törneroos suomensi useita varhaisempia 1800-luvun eurooppalaisia kansallisromantiikkaan kytkeytyneitä ja valistushenkisiä runoelmia ja 1870-luvulla myös lukuisia oopperamusiikin librettoja ja yksittäisiä runosäkeisiä lauluja.

Hän suomensi Ruotsiin 1811 muuttaneen oululaissyntyisen papin ja Turun akatemian professori Frans Mikael Franzénin runovirret Selmalle ja Franzenin ruotsalaisen aikalaispapin ja -piispan ja Lundin yliopiston professori Esaias Tegnérin runoja sekä Unkarin kansallisrunoilija Sándor Petöfin ja saksalaisen Friedrich von Schillerin henkisen ja yhteiskunnallisen vapauden synnyttämän humanismin aatteellista merkitystä ylistävia runoja, ja myös von Schillerin kuuluisan Wallenstein-trilogian ja näytelmän Maria Stuart sekä Gottfried Bürgerin 1700-luvun balladin Leonore.

Viime mainittu balladi johdatti Ludvig van Beethovenin säveltämään ainoan oopperansa Fidelion, jonka alkuperäinen nimi oli Leonore sopraanoäänialan omaavan päähenkilön nimen mukaisesti.

Ensimmäisen suomenkielisen ammattiteatterin näytelmät ja oopperaesitykset

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi Anders Törneroosin kirjailijanimellään Antti Tuokko kirjoittaman viisiosaisen murhenäytelmä Saulin käsikirjoituksen 170 sivun kirjana 1868. Kaarlo Bergbom luonnehti sitä hyväksi lukudraamaksi, jota ostettiin runosäkeisen ilmaisunsa takia jopa suomen kielen oppikirjaksi muutamille kouluille ja Jyväskylän opettajaseminaarille. Seuraavana vuonna Tuokolta julkaistiin mm. runokokoelma Leiwonen, 150 Walittua Laulua.

Sairauksien ja velkojen rasittama Antti Törneroos jäi 1871 vapaaksi kirjailijaksi ja muutti yli seitsemäksi vuodeksi Helsingistä Vihtiin etsimään kenties myös terveellisempiä elämäntapoja.

Kaarlo Bergbomin ja hänen läheistensä toukokuussa 1872 perustaman Suomalaisen Teatterin (nyk. Kansallisteatteri) ja Antti Törneroosin yhteistyö paisui 1870-luvulla huomattavan laajaksi Bergbomin suomennuttaessa hänellä useita näytelmiä ja oopperalibrettoja.

J.L. Runebergin perhekuvauksen En voi sekä Zachris Topeliuksen Regina von Emmeritzin ja Kypron prinsessan ohessa Törneroos suomensi 1870-luvun aikana viitisentoista ulkomaista täyspitkää näytelmää ja 11 painettuina julkaistua oopperalibrettoa, joukossaan muun muassa Beethovenin Fidelio sekä Mozartin Taikahuilu.

Edellä mainittujen lisäksi hän suomensi 1870-luvulla mm. näiden oopperoiden libretot Suomalaisen Teatterin lauluosaston esitettäväksi:

Gaetano Donizettin ooppera Lucia di Lammermoor valittiin ensimmäisenä esitettäväksi teokseksi. Se sai ensi-iltansa Viipurin teatterissa 21.11.1873. Kun Antti ei tuntenut teoksen partituuria, musiikkiopetusta saanut Kaarlo Bergbom muokkasi vielä harjoitusten edetessä hänen suomennostaan kaikilta osin nuotteihin sopivaksi. Esityksen sopraanoiksi pestattiin Emmy Strömer ja Sofie Strömer, tenoriksi suomen kieltä vaikeasti ääntänyt ruotsalainen Ludvig Ericsson, bassoksi John Bergbom ja baritoniksi Lorenz Nikolai Achté.

Giuseppe Verdin ooppera Trubaduuri loistavine tenorin, baritonin, sopraanon ja mezzosopraanon aarioineen sekä mies- ja naiskuorojen joukkokohtauksineen on oopperataiteen korkeinta laatua,

Vincenzo Bellinin ooppera Norma, jonka päähenkilön lauluosuuksien esittäminen on kenties yhä oopperataiteen vaativin sopraanorooli,

Wolfgang Amadeus Mozartin Don Juanin legendaan pohjautuva, musiikiltaan loistava ooppera Don Giovanni,

Ranskalaisen Charles Gounod’n säveltämä ooppera Faust romanttisen lyyrisine melodioineen,

Giacomo Meyerbeerin Ranskan historiaan kytkeytyvä suuren mittaluokan ooppera Hugenotit, jonka alussa kuullaan Martti Lutherin säveltämä koraalivirsi Jumala ompi linnamme, sekä

Jacques Fromental Halevýn ooppera Juutalaistyttö, ranskalaisen oopperataiteen suurteos, joka käsittelee traagista uskonnollista suvaitsemattomuutta, intohimoa ja kostoa.

Näiden lisäksi Törneroos työsti ainakin 14 kirjoiksi painamattomien käsikirjoitusten suomennosta. Kaiken kaikkiaan näiden suurten käännöstöiden yhteismäärä nousi ennen hänen voimiensa ehtymistä lopulta lähes viiteenkymmeneen – lukuisten runokirjojen ja satojen yksittäisten runojen ja laulujen suomennosten sekä hänen oman kirjallisen tuotantonsa rinnalla.

Suomalaisen Teatterin ensimmäisenä suomeksi esitettynä ja käsikirjoitettuna esityksenä nähtiin hänen loppusoinnullisin jambisäkein kirjoittama 4-kohtauksinen Alkajaisnäytelmä Porin silloisen tunnetuimman Hotelli Otavan salongissa 13.10.1872. Kuvaelman aiheena oli antiikin sivistystä symboloivan Näyttämöttären, ”Hellaan lapsen”, suomenkielisen draaman synnystä kertovan ilosanoman juhlallinen tuonti Väinämöiselle.

Suomenkielisen kulttuurihistorian hieno hetki koettiin myös maaliskuussa 1874, kun Suomalaisen Teatterin lauluosasto esitti Suomalaisen Oopperan nimellään ensimmäisen kerran Giuseppe Verdin oopperateoksen suomen kielellä. Esitettäväksi oli valittu Verdin vuonna 1853 säveltämä ooppera Trubaduuri suomentajanaan Iitistä parrasvaloihin yltänyt suomenkielisen teatteri- ja oopperataiteen esityslyriikan taitaja ja kehittäjä, maisteri Anders Törneroos, kirjailijanimeltään Antti Tuokko. Suomalaisen Teatterin lauluosaston aktiivinen oopperatoiminta päättyi valitettavasti rahavaikeuksiin 1879.

Antti Tuokkoa luonnehdittiin taitavaksi suomen kielen runomuodon kehittäjäksi, jonka tuotantoon sisältyivät myös Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistuksen historia (1883-1885) sekä julkaisu Neuvonantoja nuorisolle matkalla läpi elämän, oppilauseita klassillisten kirjailijain teoksista ihmisen siveelliseksi jalouttamiseksi (1878).

Kustannustoimittajaksi ja lehtimieheksi Jyväskylään – ja voimien ehtyessä viimeiset elinvuodet Helsingissä

Sairauksiensa vaivaamana Antti Törneroos ei kyennyt työskentelemään 1880-luvulta alkaen aina parhaan osaamisensa tasolla, mutta hän sai, kuten edellä todettiin, kokea myös monia juhlahetkiä. Ystävät auttoivat köyhtyneen ja terveydeltään heikentyneen Antin 1877 Vihdistä Jyväskylään, jossa tarvittiin kaupungissa toimineiden Weilin&Göösin ja K.J. Gummeruksen kustantamojen palvelukseen osaavaa kirjallista avustajaa ja K.G. Göösin perustamalle Päijänne-sanomalehdelle aktiivista toimittajaa.

Hän jatkoi em. tehtävien ohessa myös kirjallista toimintaansa, mutta vaativimmat tehtävät alkoivat voimien uupuessa aika usein jäädä keskeneräisiksi. Rakkauselämänsä pettymysten, yksinäisyyden ja alemmuudentuntonsa kanssa kamppaillut herkkäsieluinen kirjoittaja haki lohtua myös alkoholista.

Hän siirtyi Weilin&Göösin kustannusliikkeen mukana Jyväskylästä Helsinkiin 1883 jatkaen työtään kirjallisena avustajana ja toimien eräänlaisena Weilin&Göösin sekatyömiehenä. Häneltä tilattiin myös juhlarunoja, joista tunnetuin on Helsingin työväenyhdistyksen 10-vuotisjuhlaan 1894 tilattu Työväen marssi. Sen sävelsi Oskar Merikanto, ja se on saanut Sos.dem-puolueen puoluekokouksissa yhteislauluna laulettuna juhlalaulun aseman.

SKS:n 1959 julkaisemassa Antti Törneroosin elämäkerran pääpiirteiden tutkielmassaan Aimo Halila luonnehtii runoilija Tuokon viimeisten elinvuosien tuntemuksia näin: ”Uudet kirjalliset virtaukset realismin vuosikymmenellä eivät paljoakaan koskettaneet vanhenevaa jälkiromantikkoa. Hän tuntui jo henkisesti kangistuneen ja jäävän syrjään.”

Antti Törneroos kuoli vaikean sairauden murtamana 8.2.1896. Siitä tuli kuluneeksi juuri 130 vuotta. Hänet haudattiin Helsingin Vanhalle hautausmaalle Hietaniemeen. Hautakiven pystytti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunta. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin 1956 Iitin kotiseutulautakunta kiinnitti Antti Tuokon kirjailijanimellä hänelle muistokilven Hautalan talon seinään. Kilpi on yhä talon seinässä kunnianosoituksena Antti Tuokon / Anders Törneroosin elämäntyölle.

Tärkeimmät lähteet:
Kansalliskirjaston arkisto ja Aimo Halilan kirjoitus Antti Törneroosin elämäntyöstä.