Arkkitehti Carl Ludvig Engelin elämäntyötä esittelevä valokuvanäyttely Moision kartanon päärakennuksessa 4.10.2020 saakka

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin elämäntyötä esittelevä valokuvanäyttely Moision kartanon päärakennuksessa 4.10.2020 saakka

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin (1778-1840) elämäntyötä esittelevä valokuvanäyttely on avoinna hänen Elimäelle suunnittelemansa Moision kartanon päärakennuksen ala-aulassa 4.10. 2020 saakka.

Näyttelyn järjestää Länsi-Kymen Kulttuuritieyhdistys ry JEV-säätiön ja Kouvolan kaupungin taloudellisella tuella.

Aukioloajat 25.6.–30.8.2020
Ma–ke suljettu, to–pe ja su 11–16, la 11–15

Aukioloajat 5.9.–18.12.2020

To, pe, su klo 11–16
La klo 11–15

Lisätietoja: Katso kohteen tiedot

Suureen suosioon 1800-luvun alun eurooppalaisessa arkkitehtuurissa kohonneen uusklassisen empiretyylin hienoudet hallinnut saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel (1778-1840) työskenteli ennen Suomeen tuloaan Tallinnassa ja Pietarissa. Hän oli muurarimestari-isänsä opastamana innostunut jo poikavuosinaan rakentamisesta ja valmistunut v. 1804 arkkitehdiksi Berliinin kuuluisasta Bauakademie’sta.

Engelin laaja tietämys rakennusmateriaaleista ja niihin sovellettavista työmenetelmistä sekä Pietarissa omaksutun uusklassisen rakennustyylin detaljeista oli 1800-luvun alkuvuosikymmenten Suomessa ylivertaista.
Hänen valintansa Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan uuden pääkaupungin hallintokeskuksen, kasarmien, sairaaloiden, kirkkojen ja yliopiston rakennusten johtavaksi arkkitehdiksi ratkaisi Venäjän keisari Aleksanteri I tutustuttuaan Engelin Pietarissa tekemiin näytepiirustuksiin.

Ennen maaliskuussa 1816 tapahtunutta nimitystään Engel oli työskennellyt kaksi vuotta Turussa pietarilaisen tehtailija C.R. Lomanin palveluksessa kevääseen 1815 saakka sekä neuvotellut samalla Turun akatemian fysiikan professori G.G. Hällströmin kanssa Åbo Akademille tarvittavasta Vartiovuoren tähtitornin rakentamissuunnitelmasta.

Turusta tietous Engelin ammattitaidosta oli kiirinyt myös Suomen suuriruhtinaskunnan uudeksi pääkaupungiksi 1812 nimetyn Helsingin jälleenrakentamisen kaavoitustyötä johtaneelle valtioneuvos J.A. Ehrenströmille.

Kruunuhaan ranta-alueen ja nykyisen Aleksanterinkadun itäpään alueen rakennukset olivat tuhoutuneet kaupungin suurpalosssa 1808, joten kyse oli hyvin mittavasta Helsingin ydinkeskustan rakennustyöstä.

Ehrenström työskenteli tehtävässään suoraan keisarin alaisena ja suositteli vahvasti Engelin valintaa Helsinkiin tarvittavien julkisten rakennusten pääarkkitehdiksi. Pietarin suurten rakennuskohteiden käytäntöä noudattaen Aleksanteri I sai myös Engelin työstämät uuden Helsingin rakennuspiirustukset arvioitavakseen ja hyväksyttäväkseen.

Ensin valmistui Kenraalikuvernöörin palatsi, josta tehtiin Helsingin Vanha Raatihuone

Keisari saapui katsomaan nykyisen Senaatintorin kaava-aluetta ja sen etelälaidalle kauppias Bockin talon perustuksille ja niiden ympärille ensimmäiseksi valmistunutta Kenraalikuvernöörin palatsia syyskuussa 1819.

Kun vuonna 1838 kenraalikuvernöörien virkataloksi tuli Engelin suunnittelema Smolnan palatsi Etelä-Esplanadilla, Helsingin kaupunki osti Senaatintorin eteläreunan rakennuksen Raatihuoneen taloksi.

Hyvin värikkäitä vaiheita kokeneessa Raatihuoneen rakennuksessa toimi 1980-luvun lopulle saakka myös raastuvanoikeus, poliisiasema ja maistraatti. Lisäksi talossa pidettiin mm. kaupunginvaltuuston kokoukset vuoteen 1913 saakka. Nykyisin talon tiloja käytetään mm. kaupunginvaltuuston ryhmien kokoushuoneina, Kaupunginkanslian tiedotustoimistona sekä kaupungin edustus- ja juhlatiloina. Talon huonetiloista tunnetuin on Helsingin arvokkaimmaksi juhlatilaksi mainittu Engelin piirtämä Empiresali.

Helsingin Senaatintorin ja Unioninkadun päärakennukset

valtioneuvoston linna carl ludvig engel
Valtioneuvoston linna, ent. Senaatintalo. Kuva Pekka Hyvärinen

Senaatin palatsi, nyk. Valtioneuvoston linna, rajasi Senaatintorin itäreunan

Kenraalikuvernöörin palatsin jälkeen Senaatintorin itäsivustalle valmistui 1822 Senaatin palatsi, eli nykyinen Valtioneuvoston linna. Engelin johdolla kiinteistöstä suunniteltiin Senaatintorin, Aleksanterinkadun ja Ritarikadun puoleiset rakennukset. Hallituskadun puoleinen siipi valmistui ja suunniteltiin myöhemmin.

Vuosina 1809–1918 toiminut Suomen senaatti oli suuriruhtinaskuntamme korkein siviilihallintoelin ja tuomioistuin ja jakautui talous- ja oikeusosastoihin. Talousosasto oli puolestaan jaettu toimituskuntiin, jotka vastasivat nykyisiä valtion ministeriöitä.

1890-luvulla alkaneen Suomen venäläistämispolitiikan nostattama kansallinen vastarinta huipentui Senaatin talon pääportaikon toisen kerroksen tasanteella vuonna 1904, kun Eugen Schauman ampui kuolettavat laukaukset silloista kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia kohti.

Venäjän keisarivallan kukistuttua Suomi julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 6.12.1917 ja Senaatin nimi muutettiin Valtioneuvostoksi 27.11.1918. Senaatin talousosaston tehtävien hoitajista tuli Eduskunnalle vastuussa oleva tasavallan hallitus. Ja Keisarin esittelysalista tuli Tasavallan presidentin esittelysali.

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin elämäntyötä esittelevä valokuvanäyttely Moision kartanon päärakennuksessa 4.10.2020 saakka 1
Tasavallan presidentin esittelysali, Valtioneuvoston linna
Kuva: Valtioneuvoston kanslia, Lauri Heikkinen

Pääministerin johtaman Valtioneuvoston kanslian sekä Valtiovarainministeriön käytössä olevien tilojen lisäksi kiinteistöön on sijoitettu Oikeuskanslerin virasto.

Helsingin yliopiston käyttöön suunnitellut Senaatintorin ja Unioninkadun rakennukset

Senaatin palatsin vastapäätä rakennetun Helsingin yliopiston päärakennuksen lisäksi Engel suunnitteli yliopistolle kirjastorakennuksen sekä mm. Yliopistollisen sisätautisairaalan rakennukset ja julkisivut. Ne täyttävät Unioninkadun länsilaidan lähes Kaisaniemeen asti.

Professori Henrik Lilius on kirjoittanut Engelin Senaatintorin alueen rakennusten klassisista tyylikeinoista opastavasti näin:

”Helsingin Senaatintorilla kiteytyvät monet Engelin arkkitehtuuria hallitsevat ominaisuudet: hän hallitsi täydellisesti klassismin teorian, hänen arkkitehtuurissaan yhdistyvät monet eurooppalaiset perinteet ja sitä leimaa erinomaisen hyvä mittakaavan ja suhteiden taju.”

”Vuoden 1812 asemakaavassa luotu Senaatintori edustaa eurooppalaista, Rooman Capitoliumin aukioon pohjaavaa perinnettä: suorakaiteista aukiota reunustaa kaksi julkisivuiltaan symmetristä rakennusta: Senaatinpalatsi (piirretty 1818) ja yliopiston päärakennus (piirretty 1828). Aukion taustaa hallitsee Nikolainkirkko, nykyinen Helsingin tuomiokirkko, jonka alapuolella portaikon paikalla oli alkuaan päävartio.”

”Tyylillisenä kokonaisuutena Senaatintori edustaa Engelin omaksumaa pietarilaista empireä, joka puolestaan on erään eurooppalaisen valtatyylin, italialaisen Andrea Palladion mukaan nimetyn palladianismin, variaatio.”

”Engel hallitsi suvereenisti klassiset pylväsjärjestelmät ja käytti niitä oikeaoppisesti antiikin sääntöjen mukaisesti. Pylväsjärjestelmien käyttöön liittyi myös aiheiden sisäinen hierarkia: pylväs on arvokkaampi aihe kuin pilasteri ja temppelipääty on arvokkaampi kuin tavallinen risaliitti, ja aiheiden hierarkialla voidaan ilmaista julkisivun takana olevien tilojen keskinäisiä hierarkioita.”

”Senaatin julkisivun temppelipäädyn takana on keisarin istuntosali, ja kunkin kerroksen erilaisin ikkuna-kehin on ilmaistu, että senaatin tärkeimmät istuntosalit sijaitsevat toisessa kerroksessa. Julkisivun harmoniaksi Engel muodosti fasadin reunoille pilastereiden jäsentämät risaliitit, joilla hän jakoi pitkän julkisivun helposti hahmottuvaksi rytmiseksi kokonaisuudeksi.

Myös fasadin pintakäsittely on ilmaisuvoimainen. Pohjakerroksessa on voimakas harkotus, koska sen tulee kantaa yläpuoleisten kerrosten paino.”

”Pylväsjärjestelmien valinnalla Engel antoi viitteen rakennuksen tehtävästä. Päävartio oli kreikkalainen pylväshalli, stoa, jonka doorilaista pylväsjärjestelmää käytettiin klassismin traditiossa usein juuri sotilas-rakennuksissa. Senaatin julkisivuun Engel piirsi korinttilaisen vallan järjestelmän.

Joonialainen järjestelmä taas asunnoissa tai tieteessä ja taiteessa toteutuu kenraalikuvernöörin talossa, vanhassa raatihuoneessa torin etelälaidalla sekä yliopiston päärakennuksen julkisivussa. Engelin taito soveltaa järjestelmiä kuvastuu myös Senaatinpalatsin Aleksanterinkadun puoleisessa julkisivussa.”

Kansalliskirjasto

”Hyvä esimerkki aiheen ja sisällön suhteesta on myös Helsingin yliopiston kirjasto (1836), nyk. Kansalliskirjasto. Se poikkeaa aikansa kirjastorakennuksista niin pohjakaavaltaan kuin tilarakenteeltaan, ja se onkin tulkittava eräiden roomalaisten aiheiden sovellutukseksi. Pieni sisääntulohalli on Palladion oppikirjan mukaisesti kuva roomalaisesta atriumista, ja varsinaiset kirjastotilat muodostuvat suuresta, poikittaisesta tynnyriholvin kattamasta ja pylväskäytävien reunustamasta tilasta, jota samanmuotoiset mutta pienemmät salit reunustavat pituussuunnassa.”

”Pohjakaava- ja tilarakenteen Engel oli omaksunut antiikin Rooman Diocletianuksen kylpylästä, jonka hän tunsi 1770 julkaistuista Palladion mittauspiirustuksista. Antiikin kirjastoja ei vielä tunnettu arkeologisen aineiston perusteella, mutta sen sijaan kylpylöissä tiedettiin olleen sekä taidekokoelmia että kirjastoja. Näin Engel loi assosiaation antiikin kirjastosta kylpylöiden tilarakenteen avulla.”

Kansalliskirjasto Carl Ludvig Engel, kuva Marko Oja
Kansalliskirjasto, Unioninkatu, Helsinki. Kuva Pekka Hyvärinen

Yleisten rakennusten Intendentinkonttorin (myöh. Rakennushallitus) johtajaksi

Kun ajassa edettiin 1820-luvun alkuvuosiin ja Senaatintorin alueen hallintokeskuksen ja yliopiston käyttöön tarvittujen rakennusten suunnitelmat etenivät hyvällä vauhdilla, Engeliä alettiin suostutella Yleisten rakennusten Intendentinkonttorin (myöh. Rakennushallitus) johtajaksi. Virka avautui ensimmäisen Suomessa vakituisesti työskennelleen ammattikoulutetun arkkitehti Charles Bassin
eroamisen jälkeen vuonna 1824.

Vielä tuolloinkin Engel yhä epäröi Suomeen jäämistään ja viivytti suostumistaan oman alansa tärkeimpään virkaan. Hän ikävöi Berliiniin ja kävi kirjeenvaihtoa preussilaisten viranomaisten ja kollegoittensa kanssa, ilmaisten halukkuutensa sikäläisiin itselleen sopiviin valtion virkoihin. Siitä kuultuaan keisari Aleksanteri I vaati, että Engelistä oli pidettävä kiinni keinolla millä hyvänsä.

Kun Berliinistä ei tuntunut löytyvän pitkään muualla olleelle Engelille tarpeeksi kiinnostavia työtehtäviä, hän päätti lopulta jäädä Helsinkiin ja otti intendentin viran vastaan saaden sopimukseensa keväällä 1825 sangen runsaat taloudelliset edut. Tuolloin hänen perheessään oli jo neljä lasta.

Helsingin yliopiston tähtitieteen tutkimukselle tarvittiin 1820-luvun lopulla moderni observatorio, ja sen suunnittelutyöhön Engel sai kumppanikseen jo Turun observatoriossa työskennelleen tähtitieteilijä Friedrich Wilhelm August Argelanderin. He onnistuivat yhteistyössään erinomaisesti, uusi observatorio oli malli useiden muiden maiden observatorioille.

Intendentinkonttori vastasi maan julkisen rakentamisen valvonnasta. Rakennustoiminta oli 1820-luvulla ja seuraavina vuosikymmeninä vilkasta, ja intendentinkonttorissa laadittiin joka vuosi kymmeniä piirustuksia erityyppisiä julkisia ja yksityisiä rakennuksia varten.

Prof. Henrik Lilius on kommentoinut epäilyjä Engelin suunnittelemien rakennusten määrästä näin:

”On keskusteltu siitä, voidaanko kaikki suunnitelmat lukea nimenomaan Engelin tuotantoon. Suuresta Engel-näyttelystä 1990 vastannut tutkijaryhmä arvioi hänen panoksensa intendentinkonttorin päällikkönä niin keskeiseksi, että on perusteltua pitää suunnitelmia hänen tekeminään, joskin viraston muu henkilökunta on toki vaikuttanut niiden syntyyn.”

”Engelin keskeinen panos oli siinä, että hän etsi eri alojen julkisten rakennusten kategorioille eräänlaista arkkitehtonista identiteettiä. Julkisten rakennusten kehitykselle oli ennen Engeliä ollut leimallista, että niiden pohjakaavaratkaisut perustuivat asuntorakentamisen normatiivisiin pohjakaavoihin.

Vasta Charles Bassin, mutta yhä enenevässä määrin juuri Engelin virkakaudella julkisten rakennusten pohjakaavat alettiin piirtää rakennuksessa harjoitettavan toiminnan mukaiseksi.”

Esimerkkinä edellä mainitusta työskentelytavastaan Engel mainitsi Hämeenlinnan lääninhallituksen suunnittelutyön, jonka pohjalta kehittyi prototyyppi muiden vastaavien virastojen rakentamisille.

Helsingin tuomiokirkko, Presidentinlinna sekä muita Engelin suunnittelemia ja hänen kuolemansa jälkeen muokattuja Helsingin tärkeimpiä rakennuskohteita

Kauas eri suuntiin näkyvän kupolikattoisen keskustornin saanut Helsingin tuomiokirkko jatkaa osaltaan Rooman Pietarinkirkosta juontuvaa arkkitehtuuriperinnettä. Kirkko valmistui lopulta vasta 12 vuotta Engelin kuoleman jälkeen vuonna 1852 ja sen yksityiskohtiin on tehty ajan saatossa useita muutoksia.

Esimerkiksi kirkon Senaatintorin puoleinen suuri portaikko levennettiin Keisari Nikolai I:n vaatimuksesta jo ennen kirkon rakennustöiden alkua nykyiseen mittaansa poistattamalla Päävartio kirkon edustalle rakennetun toriseinustan itäreunasta, ja neljän matalamman tornin kattojen kulmiin sijoitettiin Pietarin Iisakin kirkon mallin mukaisesti 12 sinkistä veistettyä apostolipatsasta.

Helsingin tuomiokirkon apostolipatsas, kuva Pekka Hyvärinen
Helsingin tuomiokirkon apostolipatsas, kuva Jaana Kämäräinen

Engel pyysi suoraan keisari Nikolai I:lle osoittamassaan kirjeessä päätöksen kumoamista, vedoten tori-alueen rakennusharmonian tasapainon menetykseen ja siihen, että Nikolain isä Aleksanteri I oli hyväksynyt Päävartion rakentamisen torin pohjoisreunaan. Keisari ei tietenkään suostunut Engelin pyyntöön.

Päätöksen seurauksena Päävartion paikka siirtyi nykyisen Presidentinlinnan ja Uspenskin katedraalin väliin, ja tästä erimielisyydestä syntyi vuonna 1838 särö Engelin ”hovikelpoisuudelle”.

Presidentinlinna, ent. Keisarillinen palatsi

Keisarillisen palatsin, eli nykyisen Presidentinlinnan, tontin alkurakentaminen tapahtui jo 1810-luvulla, kun taitavana linnoitussuunnittelijana tunnettu Pehr Granstedt oli laatinut ko. tontille rakennuspiirustukset laivanvarustaja ja kauppias J.H. Heidenstrauchin asuin- ja liiketaloksi. Granstedtin piirustussarja piirrettiin uudelleen Engelin tekemien korjausten mukaiseksi 1817 ja rakennustyö valmistui 1820

Vuonna 1837 Heidenstrauchin talo myytiin keisari Nikolai I:n Helsingin residenssiksi, ja Engel sai tehtäväkseen suunnitella taloon tarvittavat muutokset ja lisätä kiinteistöön tanssiaissalin, ruokailusalin, ison keittiön aputiloineen sekä ortodoksisen kirkkosalin ja asuintiloja keisarillisille seurueille, heidän palvelijoilleen ja palatsin henkilökunnalle sekä kaikkiin näihin uusiin tiloihin tarvitut portaikot ja huolto-, eteis-, aula- ja käytävätilat ja yhdistää ne alkuperäisen rakennuksen tiloihin.

Vuoden 1839 alkupuolella vakavasti sairastunut Engel viimeisteli kiinteistön muutostöiden ja lisärakentamisen rakennuspiirustukset osin yhdessä poikansa, arkkitehti Carl Alexander Engelin kanssa. Viime mainitun suunnittelemaksi mainitaan linnan nykyinen Peilisali. Muutokset valmistuivat 1843.

presidentinlinna carl ludvig engel
Yksityistalon muutokset ja laajennus Keisarilliseksi palatsiksi, nyk. Presidentinlinna. Kuva Pekka Hyvärinen

Kun keisari Aleksanteri II kutsui koolle Suomen suuriruhtinaskunnan toiset Säätyvaltiopäivät Helsinkiin, tanssiaissali muutettiin vuonna 1863 sisustukseltaan Valtiosaliksi/Valtaistuinsaliksi. Valtiopäivät avattiin Keisarillisen palatsin Valtaistuinsalissa 18.9.1863. Edellisen kerran Valtiopäivät oli pidetty autonomisen suuriruhtinaskuntamme perustamisen aikaan keisari Aleksanteri I:n johdolla Porvoossa 1809.

Presidentinlinnan nykyisen, Engelin suunnittelemaa alkuperäistä tanssiaissalia suuremman Valtiosalin ja Pyöreän salin suunnitteli puolestaan arkkitehti Johan Jacob (Jac.) Ahrenberg. Salit valmistuivat 1907.

Kaartin ja Katajanokan kasarmit sekä Helsingin kaupungintalo

Oleellinen osa uuden pääkaupungin rakentamista olivat myös Engelin suunnittelemat sotilaskasarmit.

Kaartin kasarmin päärakennus Kasarmitorin etelälaidalla valmistui 1822 ja miehistösiipi Fabianinkadun puolelle 1825. Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944 päärakennus tuhoutui sisätiloiltaan lähes kokonaan, mutta ulkoseinät säilyivät vaurioituneina pystyssä.

Lopulta 1950-luvun puolenvälin jälkeen päärakennus rakennettiin Engelin piirtämien julkisivupiirrosten mukaisesti uudelleen ja sisätiloista tehtiin modernimpi 1950-luvun toimistorakennus. Niiden valmistumisesta saakka päärakennuksessa on toiminut maamme Puolustusministeriö.

Katajanokan kasarmin, nykyisin Suomen Ulkoministeriön käytössä olevan Merikasarmin, alue on arvokas Engelin suunnittelemien kasarmirakennusten arkkitehtoninen kokonaisuus Katajanokan pohjoisrannalla.

Suomen suuriruhtinaskunnan uuden pääkaupungin hallintokeskuksen lähelle tarvittiin myös suojaisan sotilassataman sisältämä kasarmialue. Sen päärakennus valmistui 1822 ja muut tärkeimmät rakennukset pääosin vuoteen 1838 mennessä.

Satamaa ja rakennuksia käyttivät ensin Venäjän armeijan osastot, sitten vuosina 1832-1880 Suomen suuriruhtinaskunnan meriekipaasin suomalaisjoukot. Sen jälkeen kasarmialueen sai käyttöönsä Venäjän Itämeren laivasto.

Suomen itsenäisyyden ajalla Katajanokan kasarmialueesta tuli ensin Suomen laivaston tukikohta, jonne sijoittui myös Merivoimien esikunta aina vuoteen 1959 saakka. Toisen maailmansodan jälkeen kasarmien naapuriin perustettiin Valmetin telakka. Se toimi Katajanokalla 1970-luvun puoliväliin saakka. Sittemmin laiturialue on ollut maamme jäänmurtaja-alusten kotisatama.

Engelin rakennuksille 1980-luvulla tehtyjen kunnostus- ja muutostöiden jälkeen tiloihin muutti Ulkoasiainministeriö. 2020-luvun alussa rakennusten sisätiloja uudistetaan valtion Senaaatti-kiinteistöjen toimesta. Remontin jälkeen päätilat tulevat jälleen Ulkoministeriön käyttöön.

Helsingin kaupungintalon rakennus valmistui Pohjois-Esplanadin varteen alun perin majoitusliikkeeksi ja teatterisalirakennukseksi. Hotelli Seurahuoneesta tulikin valmistumisensa 1832 jälkeen pitkäksi ajaksi Helsingin huvielämän keskus. Siellä sai kantaesityksensä esimerkiksi Jean Sibeliuksen Karelia-sarja 1894 sekä hänen ainoa oopperansa Neito tornissa 1896.

Samana vuonna ranskalaiset Lumièren veljekset järjestivät rakennuksessa Suomen ensimmäisen elävien kuvien näytöksen. Hotelli Seurahuone toimi talossa vuoteen 1913 saakka.

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin elämäntyötä esittelevä valokuvanäyttely Moision kartanon päärakennuksessa 4.10.2020 saakka 2
Hotelli Seurahuone, nykyinen Helsingin kaupungintalo. Kuva Pekka Hyvärinen

Kaupungintalon sisätilat uusittiin 1960-luvulla ja aiempi sisäpiha on täytetty nykyajan uusrakentamisella ja yhdistetty Aleksanterinkadun puoleisen Vanhan Raatihuoneen tiloihin.

Kirkkoja, kellotapuleja, pappiloita, kouluja, sairaaloita, asemakaavoja

Eniten Intendentinkonttorissa laadittiin Engelin johdolla piirustuksia kirkkorakennuksille, peräti 51 kirkko- ja 33 tapulisuunnitelmaa sekä noin 10 laajempaa kirkon korjaussuunnitelmaa. Ristikirkko, jossa oli suuri keskeiskupoli ja -torni, tuli entistä yleisemmäksi, esimerkkeinä Oulun ja Lapuan tuomiokirkot.

Myös Iitin entisen emäpitäjä Hollolan keskiaikaisen kivikirkon kellotapulissa näkyy yhä Engelille tyypillinen muotokieli. Engelin aikana toteutettiin myös muutamia uudentyyppisiä kirkkorakentamisen ratkaisuja. Nokian kirkko (1835) on Rooman Pantheonin inspiroima pyörökirkko, kun taas Haminan kirkko (1838) on kreikkalaisen temppelin mukaelma.

Lisäksi hän suunnitteli mm. Haminan ja Porin raatihuoneet, Kuopion ja Oulun lyseoiden lukiorakennukset sekä mm. Hämeenlinnan ja Mikkelin lääninhallitusten rakennukset – ja yhdessä Charles Bassin kanssa Ahvenanmaan pääsaaren länsilaidalle kuuluisan Eckerön posti- ja tullitalon.

Maaseutukaupunkien asemakaavoja, säätyläiskartanoita ja kaupunkitaloja

Engelin johdolla suunnitelluille asemakaavoille oli ominaista väh. 30 kyynärän (n. 18 metrin) katuleveys, kaupungin jakaminen paloalueisiin muita leveämmin puistokaduin, puuistutuksilla varustetut korttelien sisäiset palokujat sekä yhtä kerrosta korkeampien puutalojen kieltäminen.

Näitä periaatteita seurattiin Tampereen (1830), Hämeenlinnan (1831), Porvoon (1832), Jyväskylän (1833) ja Mikkelin (1837) kaavoitusratkaisuissa.

Elimäellä sijaitsevasta Moision päärakennuksesta tuli ensimmäinen Engelin Suomessa suunnittelema säätyläiskartanorakennus. Ei ole tiedossa millä tavoin ensimmäinen kontakti työn tilaajan, Suomen sodassa 1808-09 kunnostautuneen majuri Fredrik Johan af Forsellesin ja Engelin välille syntyi, mutta Moision rakennuspiirustukset valmistuivat jo alkuvuodesta 1818 ja itse rakennus vuonna 1820.

”Moision majuri” oli 1700-luvun alkuvuosikymmenten kauppias Jakob Forsellin, Loviisan kaupungin ensimmäisen pormestarin ja aatelointinsa jälkeen Elimäen Peippolan kartanon ostaneen kauppaneuvos Jacob af Forsellesin pojanpoika.

Oli mielenkiintoista myös havaita, että Engelistä maalatun ainoan muotokuvan sekä Moision kartanon rakennuttaja Fredrik Johan af Forsellesin ja hänen puolisonsa muotokuvat maalasi Tukholmassa koulutuksensa saanut taidemaalari Johan Erik Lindh (1793-1865). Hän saapui Tukholmasta vuonna 1817 Kokkolaan maalaamaan mm. alttaritauluja ja Vaasan sekä Turun kautta työskentelemään Helsinkiin kymmenen vuotta myöhemmin.

Lindh oli tuon ajan Suomessa kutakuinkin ainoa muotokuvamaalarin ammattia päätyönään tehnyt taiteilija. Moision rakennuttajapariskunnan muotokuvat ovat jo monen vuoden ajan olleet yleisön nähtävänä päärakennuksen vihreässä salissa. Niiden toisinnot kuuluvat puolestaan Loviisan kaupungin museon kokoelmaan.

Moision kartano Elimäellä. Kuva Pekka Hyvärinen
Moision kartano, Kouvolan Elimäki. Kuva Pekka Hyvärinen

Myöhemmin Engel piirsi komeat päärakennukset myös Sannäsin kartanoon Vanhan Porvoon lähelle ja 3-kerroksiseen Vuojoen kartanoon Eurajoelle. Yhdessä taidemaalari, ornitologi Magnus von Wrightin kanssa Engel suunnitteli lisäksi Wrightin taiteilijaveljesten Haminalahden kotikartanon Kuopion lähelle. Se rakennettiin vuosina 1848-1850.

Käyttötarkoitukseltaan poikkeavia tilaustöitä olivat puolestaan Ravintola Kaivohuone Helsingin Kaivopuistossa sekä maamme vanhimman yhä toiminnassa olevan teatterin, Åbo Svenska Teaternin julkisivun suunnittelu Turussa.

Åbo Svenska Teatern, arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kuva: Åbo Akademin säätiö
Åbo Svenska Teater, Turku. Kuva Åbo Akademin säätiö

Carl Ludvig Engel kuoli 14. toukokuuta 1840 kotitalossaan Helsingin Bulevardilla sairastettuaan vakavasti alkuvuodesta 1839 saakka. Kotitalo sijaitsi lähellä Vanhaa kirkkopuistoa, jonka toiseen päähän valmistui v. 1826 hänen suunnittelemansa Helsingin Vanha kirkko.

Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle, jonka eteläpuolella sijaitsevassa kauniissa niemekkeessä on niin ikään Engelin suunnittelema, vuonna 2008 toimintansa lopettanut Suomen ensimmäinen mielisairaalaksi rakennettu Lapinlahden sairaala.

Lisäksi Helsingissä on säilynyt puolenkymmentä Engelin suunnittelemaa yksityistaloa, mm. Sundmanin talo vuodelta 1817 UPM:n nykyisen pääkonttorin naapuritontilla Etelärannassa. Varsinkin Helsingin kantakaupungin alueella ja maakuntiemme virasto- ja koulurakennusten sekä kirkkojen kautta Engelin rakennukset ovat poikkeuksellisen merkittävä osa kansallisesta kulttuuriperinnöstämme.

Pekka Hyvärinen

Share on facebook
Share on twitter