Aatos Åkerblomin ainutlaatuiset valokuvat Loviisan kaupungin museoon kootussa Paparazzi-näyttelyssä

Aatos Åkerblomin ainutlaatuiset valokuvat Loviisan kaupungin museoon kootussa Paparazzi-näyttelyssä

Loviisan kaupungin museo 4.5.2021–27.2.2022
Komendantintalo, Puistokatu 2, 07900 Loviisa

Avoinna toukokuussa ti-pe ja su klo 12-16, kesä–elokuussa ti-su 11-17.

Vain 5/3/0 euron pääsymaksuihin sisältyy myös museon perusnäyttely ja vanhojen rahojen näyttely. Tiistaisin museoon on vapaa pääsy.

Katso kohteen tiedot ja kohteen omat kotisivut

Loviisalainen valokuvaaja Aatos Åkerblom (1916-1997) mm. dokumentoi kotikaupungissaan tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän hakeutui ja pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin otollisin kuvaushetki oli ohi.

Loviisan kaupungin museon näyttelyssä esitellään Åkerblomin 1960- ja 1970-lukujen valokuvia, jotka löytyivät hänen jäämistöstään. Kuvat on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce.

Åkerblom tunsi vetoa paikkoihin, jonne ihmiset kokoontuivat. Hänen kuvissaan näkyvät myös kaupungin väestön kaikki kerrostumat: päättäjät Raatihuoneella, alkoholistit Loviisanlahden kaislikossa, norkoilevat nuoret kadunkulmissa ja puistoissa ja leikkivät lapset kaduilla ja toreilla.

Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa sattui ja tapahtui. Hän dokumentoi metodistien kokoontumisia ja keskiolutbaareja ja tunsi kaupungin romanit ja herrakerhon, joka järjesti viinanhuuruisia juhlia Degerby Gillessä.

Aatos Åkerblomin ainutlaatuiset valokuvat Loviisan kaupungin museoon kootussa Paparazzi-näyttelyssä 1
Kiertävän tivolin kenttä nuorten kokoontumispaikkana. Kuva: Aatos Åkerblom

Lisäksi hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit, pääsi aina kaikkialle ja useimmiten oli ensimmäisenä paikalla. Kun esimerkiksi presidentti Kekkonen kävi metsästysretkellä Loviisan metsissä, Aatos Åkerblom oli metsästysseurueen mukana.

Mutta hän oli myös erakko, pikkukaupungin kummajainen. Kukaan ei tiennyt, miksi tai kenelle hän valokuvasi.

Aatos Åkerblomin ainutlaatuiset valokuvat Loviisan kaupungin museoon kootussa Paparazzi-näyttelyssä 2
Kuva: Aatos Åkerblomin selfie

Taitavan kuvaajan kamera tunkeutui joskus myös yllättävästi kuvaamiensa ihmisten henkilökohtaiseen tilaan. Vaikka Åkerblomin lähipiiri kuvaili häntä kiltiksi, hänen tunkeilevuutensa saattoi säikäyttää niitä, jotka eivät häntä tunteneet.

Huhut kiersivät, kaikki tiesivät, kuka hän oli, mutta harvat tunsivat Aatos Åkerblomia pintaa syvemmältä.

Aatos Åkerblomin ainutlaatuiset valokuvat Loviisan kaupungin museoon kootussa Paparazzi-näyttelyssä 3
Leikkiviä lapsia Loviisan Kuningattarenkadulla. Kuva: Aatos Åkerblom

Eddie Bruce:

Aatos Åkerblom syntyi ja eli koko elämänsä Pitkäkujalla, nykyisessä Villa Aaltosessa. Suurimman osan elämästään hän asui vaatimattomassa piharakennuksessa, ei siis päärakennuksessa.

Toinen rakas paikka oli mehiläispaviljonki, jonka hän oli rakennuttanut vuonna 1937 ollessaan vain 21-vuotias. Siellä hänellä oli hunajalinko ja siellä purkitettiin hunajaa.

Kiitos Risto Aaltosen ja Sisko Hallavainion suurin osa Aatoksen negatiiveista pelastui jälkimaailmalle. Negatiiveja ja hieman paperikuviakin on 1950-luvun puolesta välistä 1980-luvulle saakka. Kuvaajana Aatos oli aktiivisimmillaan 1960-70-luvuilla mehiläisyhdyskuntien kuoltua hänen Itä-Saksan matkallaan saamansa puolen vuoden Stasi-vankeuden aikana. Hänen äitinsä oli saksalaistaustainen ja puhui pojilleen kotikielenä saksaa.

Aatos oli aloittanut mehiläistarhaajan uran jo myöhäisteininä. Juuri ennen talvisodan alkua hän kuului kolmen suurimman tarhaajan joukkoon ruotsinkielisten mehiläistarhaajien keskuudessa. Hunajaa hän möi hyvinä vuosina suuret määrät ja tienasi jopa enemmän kuin kanslistit ja duunarit.

Hän lopetti koulunkäyntinsä syystä taikka toisesta lukion ensimmäisen luokan jälkeen. Hänen veljensä Armas, lääkäriksi kouluttautunut, on kirjeissään monesti ilmaissut huolensa Aatoksen terveydestä. Yhdessä Aatokselle lähettämässään kirjeessä Armas kuvailee pikkuveljensä fyysistä ja henkistä ”heikkoutta”.

Tuon kirjeen saatuaan Aatos päätti lähteä polkupyörälla veljensä luo metsästämään. Armas kielsi tekemästä niin typerästi ja pyysi tulemaan bussilla. Armas asui silloin Pihtiputaalla, johon on asfaltoituja moottoriteitä pitkin tänään matkaa peräti 400 km.

Aatos polki kuitenkin Pihtiputaalle kaikki varusteet, aseet ym. mukana. Ja muutaman päivän päästä hän polki takaisin Loviisaan. Bengt Grundström joka tunsi Aatoksen, on sanonut että Aatos oli hyvin älykäs, mutta välillä äärimmäisen itsepäinen. Pihtiputaan polkupyöräreissu kertonee siitä.

Tämän näyttelyn kuvat valitsi museon henkilökunta keskustelumme pohjalta, jossa pohdimme millainen ihminen Aatos oli.

Aatos eli välillä uhkarohkeasti yli rajojen. Hän pääsi joka paikkaan, luvan kanssa tai ilman. Hän uskalsi kuvata, välillä pyytäen lupaa, välillä pyytämättä lupaa. Siksi hän oli hieman pelottava ”tavallisten kansalaisten silmissä”. Hän eli kaiken ulkopuolella, yksinäisenä sutena.

Museo on valinnut näyttelyn henkilökuvat taitavasti sen mukaan. Kaikki jotka vähänkin tunsivat Aatoksen, kokivat että hän oli kiltti ja kohtelias, ja monella tapaa hyvin älykäs. Hänen huumorinsa oli välillä mattimeikäläisille liiankin vaikeaselkoinen.

Mehiläisuran päätyttyä Aatoksen harrastukset kiteytyivät kahteen lajiin: hän painoi aseiden ja kameroiden liipaisinta. Aatos kuoli 81 vuotiaana.

Aatos Åkerblomin ainutlaatuiset valokuvat Loviisan kaupungin museoon kootussa Paparazzi-näyttelyssä 4
Loviisan kaupungin museo v. 1755 valmistuneessa Komendantintalossa. Kuva: Pekka Hyvärinen
Share on facebook
Share on twitter