Miten Iitin Sääskjärven Pasilan talon Kallen (1849-1912)
sukunimestä tuli Helsingin kaupunginosan virallinen nimi?

Teksti: Pekka Hyvärinen

Niin vain kävi, virallisesti 15 vuotta Kaarle (Carl) Pasilan kuoleman jälkeen v. 1927. Nykyään lähes kaikki suomalaiset ja hyvin monet Helsingissä käyneet ulkomaiset matkailijatkin tuntevat hänen sukunimensä. Nimen siirtyminen Kaarlelta Helsingin kaupunginosan nimeksi ei johtunut kuitenkaan mistään sattumasta tai vahingosta.

Etelä-Iitin Sääskjärven rantakylässä sijaitsevan Pasilan maatilan veljekset Taavi (s.20.09.1846) ja Kaarle (s. 08.09.1849) vuokrasivat 1883 Helsingin pitäjästä Fredriksbergin puustellitilan keskinäisellä yhteistyöllä viljeltäväkseen.

He eivät voineet aavistaa ainakaan täydessä merkityksessään 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun ajoittuvaa pääkaupunkimme nopeaa laajenemista, tai että Laatokan rantapitäjä Kurkijoen maanviljelysopistossa yli kolme vuotta 1878-1882 opiskelleesta Kallesta tulisi puustellitilan maanviljelyn, virkatalon ja voudin tehtävien hoitamisen lisäksi menestyvä kauppias ja kahvilayrittäjä, saati että hänen sukunimestään tehtäisiin 1920-luvulla nykyisen Helsingin keskeisimmän kaupunginosan virallinen suomenkielinen nimi.

Vanhempi Taavi-veli jäi isännäksi Sääskjärven kylän kotitilalle, ja Kallen etunimeä alettiin kirjoittaa Fredriksbergin ja Böhlen alueiden kesähuviloiden ruotsinkielisille omistajille ilmeisesti paremmin sopivaan Carl-muotoon. Lisäksi Kallen isännöimän vuokratilan maita halkoi 1862 valmistunut rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan.

Paikannimenä Pasila opittiin tuntemaan Helsingin kaupungin rajanaapurina Helsingin pitäjän puolella sijainneen Fredriksbergin 24 hehtaarin puustellitilan uudesta isännästä. Hän hoiti ansiokkaasti 30 vuotta viljelijän sekä perustamansa Pasilan kaupan ja kahvilan ja puustellitilan voudin tehtäviä.

Böhlen ja Fredriksbergin tilojen alueille nykyiseen Länsi-Pasilaan alkoi kohota 1890-luvulla ilman asemakaavaa ja rakennusmääräyksiä varsinkin Böhlen tilan puolella nopeasti uutta asutusta lähinnä Helsingin teollisten ja palvelualojen työväen tarpeisiin.

Suurin osa Puu-Pasilaksi kutsutusta alueesta rakennettiin vuosina 1895–1905. Pääkaupungissa oli pulaa halvoista vuokra-asunnoista, ja kun Fredriksbergin rautatiepysäkki 1890 avattiin henkilöliikenteelle, tilan ja sen lähiympäristön pienten ja halpojen talotonttien kysyntä kasvoi nopeasti. Vain muutamaa vuotta myöhemmin Fredriksbergin junaseisake korvattiin Fredriksbergin juna-asemalla.

Suomenkielisten uusien asukkaiden keskuudessa Fredriksbergin ja osin Böhlenkin maatilojen aluetta alettiin vähitellen kutsua Pasilaksi erittäin suositun ruoka- ja siirtomaatavarakauppiaan ja voudin Carl Pasilan sukunimen mukaan. Vuosien edetessä 1890-luvulla Pasilan kaupan nimestä muodostui yleisesti tunnettu alueellinen käsite, joka laajeni entisestään 1900-luvun alkuvuosina.

Helsingin kaupungin asemakaavat ja rakennusmääräykset eivät säädelleet Puu-Pasilan rakentamista, joten tonteille saattoi sijoittaa vapaasti myös monenkokoisia ja -näköisiä lisärakennuksia. Kun muuttajien joukossa oli monia rakennusaloillakin työskenteleviä henkilöitä, useat heistä rakensivat koko tonttialansa tiiviisti täyttäen ja saivat näin hankituksi tontistaan alivuokralaistuloja oman asuintalonsa rakentamiskuluihin. Rakennusmateriaalit vaihtelivat sen mukaan, mitä kulloinkin oli saatavilla. Pasilaan siirrettiin myös muualta purettuja kokonaisia hirsitaloja.

Aluetta saattoi luonnehtia jopa kaivoskylän näköiseksi, josta muodostui kallioineen, katuineen, herrasväen huviloineen ja työläisten mökkeineen yhdistelmä hyvin omaleimaisesta kylä- ja kaupunkilaiselämästä. Tiiviin asutuksen ansiosta alueensosiaalista elämää naapureiden kesken on luonnehdittu vilkkaaksi ja yhteisölliseksi.

Helsingin kaupunki näki Fredriksbergin tilan välttämättömänä laajenemisalueenaan ja yritti jo 1900-luvun alussa puuttua tonttien vuokraustoimintaan ja rakentamiseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Lunastusmaata tarvittiin myös Turun suuntaan Pasilan kohdalta erkanevan junaradan risteyksen rakentamiseen. Rautatiehallitus
antoi Rantaradasta rakentamismääräyksen vuonna 1899, ja rata Karjaan risteysaseman ja Salon kautta Turkuun avattiin yleiseen käyttöön vuonna 1903.

Sen seurauksena Helsingin kaupunki halusi lunastaa Fredriksbergin puustellitilan kokonaan. Pasilan nimi ketjuuntui myös Pasilan rautatieasemalle, -varikolle ja veturitalleille sekä Yleisradion Pasilan toimituksille ja studioille ja lopulta koko pääkaupunkimme yritystoiminnan tärkeimmän uuden metropolikeskuksen alueen
suomenkieliseksi nimeksi. Ennen Puu-Pasilan purkupäätöstä siellä asui noin 3000 pääkaupunkimme asukasta.

Vaurastunut Carl Pasila muutti Fredriksbergin tilasta luovuttuaan ostamaansa kerrostaloon Vladimirinkadulle Helsingin keskustaan. Kyseinen 4-kerroksinen talo on yhä jäljellä nykyisessä katuosoitteessaan Kalevankatu 17. Talon rakennutti aiemman päärakennuksen tulipalon jäljiltä vain yhden pihan perällä säilyneen puisen asuinrakennuksen sisältäneelle tontille kadun reunaan Helsingin Vanhan kirkon urkuri ja monitoiminen musiikin opettaja Lauri Hämäläinen vuosina 1880-1881.

Hänen esikoispoikansa, vuonna 1876 syntyneen taidemaalari Väinö Hämäläisen muistamme Pietilän maatilalle Kymijoen Vuolenkosken rantaan vaimonsa kanssa Helsingistä 1909 muuttaneena Vuolenkosken ja Mankalankoskien maalarina, josta tuli läheinen kalakaveri myös Mankalassa kesiään viettäneille oopperatenori
Wäinö Solalle ja Kansallisteatterin näyttelijä Evert Suoniolle.

Musiikkitirehtööri Lauri Hämäläisen perhekuntaan kuului 9-vuotiaasta alkaen myös Oskar Merikanto, jonka musiikinopettajana ja ”henkisenä isänä” Hämäläinen toimi kuolemaansa syksyyn 1887 saakka.

Oskar-pojan kansakoulukaverina Helsingissä sattui puolestaan olemaan Iitin tuleva musikaalinen nimismies Alku Lindström, joka muutti Iitin kirkonkylän Vuorelan talon aiemman kauppahuoneen nimismiehen kansliaksi ja talon
perunakellarin putkaksi aloitettuaan työnsä Iitissä vuonna 1909. Hänen luonaan Oskar Merikanto kävi kesävieraana 1910-luvulla useita kertoja.

Avioliitossaan lapsettomaksi jäänyt Carl Pasila kuoli 29.10.1912. Samana vuonna suomenkielisellä Pasilan kutsumanimellään tunnetut Böhlen ja Fredriksbergin alueet liitettiin Suomen Senaatin päätöksellä Helsinkiin ja alueelle rakennettiin vesijohdot, yleiset vesipostit ja viemäriverkosto. Pasilan kaupunginosaa pidettiin rakennuskannaltaan kuitenkin tilapäisenä, eikä kaupunki halunnut enää myöhemmin käyttää varoja kunnallistekniikan perusparannuksiin.

Rautatiehallitus vahvisti Fredriksbergin rautatieaseman suomenkielisen nimen Pasilaksi 1925, ja Helsingin kaupunki vahvisti entisen ruotsinkielisen Fredriksbergin esikaupunkialueen suomenkieliseksi nimeksi Pasilan vuonna 1927. Ja Carl Pasilan 1861 syntynyt Amalia-puoliso eli leskirouvana syksyyn 1951 saakka.

Fredriksbergin asemanseutua kutsuttiin pitkän aikaa Pikku-Pasilaksi, mutta nykyisen Pasilan aseman ympäristön nimeen ei todellakaan sovi enää etuliite Pikku. Huonoon kuntoon päässeiden puutalojen tilalle suunniteltiin 1970-luvulta alkaen ensin asuin- ja toimistokerrostalojen kortteleita sekä Helsingin Messukeskus.

Puu-Pasilan talojen purkaminen ajoittui pääosin vuosille 1977-1985. Ennen talojen purkua niitä dokumentoitiin monien toimesta. Tunnetuin Pasilan alueen näkymiä 1900-luvun alkupuolella tallentanut valokuvaaja oli Signe Brander.

Kuvataiteilijoistamme Puu-Pasilan rakennuksia ja katunäkymiä tallensi kymmeniin teoksiinsa taidemaalari Heikki Tuomela (1922-1991). Hän asui Taka-Töölössä ja oli vuokrannut Puu-Pasilasta uransa ensimmäisen ateljeehuoneen vuonna 1961.

Vasta toukokuussa 1990 Frediksbergin rautatieaseman ruotsinkielinen nimi muutettiin nykyiseen Böle-muotoonsa Fredriksbergin naapuritilan nimeä mukaellen. Böle tarkoittaa paikannimissä pientä kylää tai asutusta.

Kuluvalla 2020-luvulla uuden Pasilan kaupunginosan ja rautatieaseman merkitys suurten tapahtuma- ja kauppatilojen ja lukuisten yritysten ja järjestöjen toimitilojen ympäröimänä sekä junamatkustajien lähi- ja kaukoliikenteen keskuksena on kasvanut vuosi vuodelta vieläkin yhä suuremmaksi. Pasilasta on tullut nykyaikamme Helsingin metropolirakentamisen tärkein ydinalue.