Puunuiton ajanjaksoon sisältyy suomalaisen työnteon romanttisin kuvasto ja laulujen sanasto

Puunuiton ajanjaksoon sisältyy suomalaisen työnteon romanttisin kuvasto ja laulujen sanasto

Kesäyö Kymijoen Pyhäjärvellä/Kimolan kanavalla

Kuva: Kesäyö Kymijoen Pyhäjärven Kimolanlahden entisellä uittoväylällä

Vielä 1850-luvulla maassamme oli noin 200 vesivoimalla toiminutta sahaa. Vasta siirryttäessä 1700- ja 1800-lukujen vesisahojen ajasta höyry- ja varsinkin sähkövoimaa käyttäneiden sahojen, puuhiomoiden, sellu-, kartonki-, pahvi- ja paperitehtaiden aikaan tukkipuiden uitto maamme järvillä ja muilla vesiväylillä alkoi kasvaa valtavasti 1900-luvun alussa.

Pääosin touko-heinäkuulle ajoittunut joki- ja purovarsien uittokausi ja läpi kesän jatkuneet järviseutujen nippu- ja lauttauitot tarjosivat moniin muihin tehtäviin verrattuna hyvin palkattua työtä myös kymmenien tuhansien tukkijätkien ammattikunnalle.

1920–1950-lukujen useissa kotimaisissa tukkilaiselokuvissa ja iskelmissä tukkijätkien tekemä tukinuittotyö onnistuttiin romantisoimaan usein lähes koko kansamme rakastamaksi vapaa-ajan näytelmä- ja musiikkiviihteeksi. Suosiota lisäsi myös se, että tuon viihdegenren tekijöinä olivat aikakautensa parhaat ammattilaiset ja työnteon paikkoina ihanan kauniit Suomen kesän maaseudun maisemat mm. Iitin Vuolenkoskella ja Mankalan koskilla.

Puunuiton käytännöille tulivat voimaan ensimmäiset sääntönsä, kun Venäjän keisarin hyväksymä asetus Suomen suuriruhtinaskunnan metsätuotteiden lauttaamisesta eli uitosta tuli voimaan 1873. Ensimmäisenä yhteisuiton aloitti Kymin Lauttausyhtiö jo samana vuonna.

Yhtiö lopetti toimintansa 1907, kun puutavaran omistajat perustivat säännöistä ja niiden valvonnasta vastaavan Kymin uittoyhdistyksen, jonka toimivalta ulottui myös Mäntyharjun reitin puunuittoon.

Heinolassa Kymin uitttoyhdistyksen käytössä olleita 1940- ja 1950-luvun tukkilauttojen hinaajalaivoja olivat IloKymi VII, Ruotsalainen, Onkilahti, Kotka ja Koskensaari.

Pienhinaaja Kuha toimi silloin pääosin koskihinaajana Heinolan Tähtiniemestä Koskensaaren kärkeen, josta varppaushinaajat Kotka ja Jyränkö vetivät nippulautat sitten viimeisen 15 km:n väyläosuuden matkan Iitin Vuolenkoskelle.

Tukinuittajia Verlankoskella 1920-luvulla. Kuva: Verlan tehdasmuseo
Tukinuittajia Verlankoskella 1920-luvulla. Kuva: Verlan tehdasmuseo

Kymijoen uudet voimalaitokset ohittavien noin metrin levyisten vesikourujen äärellä uittotyö kuitenkin hidastui suuresti verrattuna aiempaan vapaiden koskien kauteen, koska järviuiton tukkiniput ja -lautat piti purkaa ja työntää tukkipuut yksi kerrallaan voimalaitosten peltisiin uittokouruihin.

Päijänteeltä ja Heinolan lähivesiltä sekä Mäntyharjulta ja Repovedeltäkin Voikkaan, Kuusankosken ja Etelä-Kymenlaakson sellu- ja paperitehtaille sekä esim. Kotkan merenrannan Hallan sahalle johti vuosikymmenten ajan koko Kymenlaakson halki ulottunut uittoreitistö.

Iitin Vuolenkosken ja Mankalan koskien patoaminen aiheutti 1960-luvun alussa sen, että Päijänteeltä Voikkaan ja Kuusankosken tehtaille suuntautuneen nippu-uiton helpottamiseksi alettiin suunnitella voimalaitosten peltiset uittorännit korvaavaa nippu-uittokanavaa Konniveden eteläosasta itään työntyvän Pohjanlahden ja Pyhäjärven Jaalanselältä länteen työntyvän Kimolanlahden välille.

Konniveden ja Pyhäjärven vedenpintojen lähes 12 metrin korkeuseron takia Kimolan uittokanavaan rakennettiin pato, jonka yli tukkiniput nostettiin tuohon tarkoitukseen kehitetyllä kahden nostolaitteen nippunosturilla. Uittokanava vihittiin käyttöön elokuussa 1966.

Kun tukkien maantiekuljetukset nostokurjilla varustetuilla rekka-autoilla osoittautuivat 1990-luvulla nopeutensa ja vähäisen henkilötyömääränsä takia kustannuksiltaan halvemmaksi ja paljon nopeammaksi runkopuiden kuljetustavaksi kuin perinteisen puunuiton menetelmät, viimeiset Voikkaalle Päijänteeltä uitetut tukit nostettiin Kimolan uittokanavan padon yli 14.8.2002.

Kimolan kanava
Kimolan kanavan sulku elokuussa 2020

Lähes päivälleen tasan 18 vuotta myöhemmin Kimolan uittokanava avattiin kunnostettuna ja 12 metriä korkealla kanavan vedenvirtauksen sulkuportilla täydennettynä veneilylle ja samalla myös järvilaivaliikenteelle 3.8.2020.

Mainittakoon vielä, että Kuusankosken eteläpuolisilla Kymijoen osuuksilla tukkien uitto loppui jo Kimolan uittokanavan valmistumisvuonna 1966.

Pekka Hyvärinen

Share on facebook
Share on twitter